Mitäs sitten tehdään, kun blogi ilmoittaa tallennusrajan täyttyneen? Minä annoin viikkojen kulua. Yritin keksiä uudelle osoitteelle nimeä, hahmotella ulkoasua ja lopulta jäin välitilaan. Joku julma oli keksinyt kaikki nimet ennen minua, avannut blogin ja kirjoittanut sinne. Vaivaisen tekstin viisi vuotta sitten. Tekohengityksenä päätin poistaa vanhoja tekstejä. Josko sitä tilaa ilmaantuisi näin lisää. Antaisi aikaa miettiä uutta alkua paremmin. Monday, February 28, 2011. Wednesday, February 16, 2011.

Me pötkötämme lasten kanssa sohvalla yökkäreissä, tukat sekaisin. Illalla juhlimme mieheni kanssa ystäväni häitä. Minä sujautan jalkaani korkokengät ja oion kutrini. Ihana ilta tulossa, en malta odottaa. Astu sisään - olet tervetullut! Nauttii elämästä kahden pienen poikalapsen, miehen ja koiran kanssa. Asuu perheensä kanssa 50-luvun puutaloa.

Sun taivaalles laulan auringon, sun kasvoilles kuutamon. Sun sydämes olkoon karttasi, sun muistosi sun kotisi. Myytävät koruni on nyt päivitetty Facebookiin.

Kotona viihtyvä askaroija sisustaa ja puuhastelee mukavia asioita. Motoristien keinot käyttöön - Istanbul 2. Satoi, mutta emme valittaneet vaan lähdimme liikkeelle. Sinisen moskeijan pihalla tapasimme vanhan tutun. Koko päivän kävelemisen ja sateen jälkeen kaipasimme lämmikettä, joten mentiinkin vielä kahvilaan.

Sitten eräänä päivänä, vuosikymmeniä myöhemmin Kettusten naapurissa, eräs nainen kertoi ystävälleen aikovansa opetella kehräämään villalankaa. Ja kuinka ollakkaan ystävällä oli seuraavana päivänä kuva rukista ja puhelinnumero. Kettusten puhelin soi samana päivänä ja rukki vaihtoi kotia. Se oli hiukan rikki ja pisti syvän haavan hakijan sormeen. Vanhempi Herra Kettunen totesi Muorin valinneen uuden omistajansa. Marveletta ei ole siis oma luomukse.

Haluaisin ehtiä kaiken, mutta en ehdi. Nyt on menossa monta kivaa ja mukaansa tempaavaa juttua, joiden vuoksi tulin sanomaan, että hei. Ajan autolla maisemassa, jota kuvaan ajatusten kameralla ja sanoitan kuvan blogiin. Ihmettelen pieniä ihmisiä, jotka osaavat jo niin paljon. Ihmettelen, mutta ajatus jää päähän. Ajattelen, että nyt on näin ja palaan, kun saan asioita taas eteenpäin. Voiko nenän ottaa irti? Että syksyn lo.

Niitä hetkiä, jotka jäivät päällimmäisinä mieleen ja, joita muistellaan vielä pitkään. Muistikortilla montasataa kuvaa tulesta, taivaasta ja pilvistä, vedestä ja metsänreunasta. Tuli, vesi, maa, ilma. Kuvissa päivät ja yöt sekaisin, mutta sellaista se vähän juhannuksena on.

Piilomaja pysyy Piilomajana vaikka se näyttääkin hiukan toiselta. On niin kiva kun asioita voi muuttaa miten mielii, ainakin joitakin, ainakin oman bloginsa. Aika ihmeellistä! Työpaikan lähellä on katu jolla kelpaa hidastella aamuisin. Nyt saa tuulla mistä va.