Dáriusz asuu tallissa, joka on melkein meren rannassa, joten pienemmätkin pakkaslukemat tuntuvat tuulen ja kosteuden takia paljon purevammilta. Hevonen ei kylläkään ole ollut moksiskaan pakkasesta, pakkasraja on asettunut tuohon pelkästään ratsastajan mukavuudenhalun takia.

Palikka tosiaan vielä elää, säilyi hengissä tuosta henkisen kypsyyden mittaavasta koitoksesta jota myöskin ylioppilastutkinnon kirjallisiksi kokeiksi kutsutaan. Jotta elämä ei turhan mukavaksi ja stressittömäksi alkaisi, on edessä kuitenkin vielä pääsykokeet. Tämän muutaman young, wild and free.

Meillä voit opiskella askellajiratsastusta, parempaa, tasapainoisempaa istuntaa tai nautiskella mukavista maastoistamme ihanien issikoidemme seurassa.

Edellisen postauksen jälkeen ollaan Leon kanssa käyty maastoilemassa, olen talutellut ruunaa ja ollaan vietetty vapaapäiviä. Viime aikoina on ollut yhtä sun toista ja jouduin tekemään päätöksen, että luovun Leosta. Uutta hevosta ei ole tulossa tilalle, vaan pidän nyt 13 vuoden jälkeen hevosenomistuksesta taukoa. En osaa sanoa, tuleeko tauko olemaan lopullinen vai ostanko joskus kenties oman.

Muutaman kerran on tullut mietittyä miksi blogi ei päivity niin usein kuin haluaisin. Kuitenkin aiheita vilisee päässä tuon tuosta. Aikaa tietysti on rajallisesti, mutta ehtisihän sitä joskus illalla tai näin päikkäreiden aikaan. Pääsin kuin pääsinkin ongelman ytimeen luettuani erään toisen kirjoituksen. Jos ei se tunnu niin se ei ole minua. Tällä hetkellä olen eniten fiiliksissä siitä miten mahtavia ihmisiä olen saanut elämääni! Yhä enemmän va.