Jooh, tässä on tapahtunut vähän kaikenlaista ja oman hevosharrastukseni vähän jäädessä, ei innostusta oikein ole löytynyt tähän bloginkaan pitämiseen. Nyt kuitenkin asiat ovat muuttuneet ja voisin taas yrittää jatkaa tätä blogin pitämistä. Onhan teitä lukijoitakin tullut todella paljon lisää, vaikka postauksiakaan ei ole ilmestynyt! Perjantai 10. VOKP - vakavasti otettava poniratsastaja osa2. Valmennuksissa Kingslandin huppari on vält.

Multa kysellään kauheesti kokoajan että mitkä on mun ja Raden tavotteet, miltäs kisakalenteri näyttää, koska hankit nuorikon tohon kylkipojaks jne. Ehdotuksia otetaan vastaan! Lauantai 4. Ravityöskentelyä otettiin tänänä aika vähä.

1 Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. Oon just nyt hyvin nälkäinen, mutta liian laiska tekemään ruokaa. Just nyt oon erittäin ärsyyntynyt tästä haasteesta, koska kirjotin nää faktat melkeen kokonaan, ja kone meni ja poisti ne .

Olen taas ollut lähes kuukauden kirjoittamatta. Pauliina Marttila olio suomessa 5-8. 5 ja olin varannut meille kaikki mahdolliset valmennukset. 5 Pauliina ratsasti Manulla ja kertoili hyviä treenivinkkejä. Pauliina sai myös herkistettyä Manun paremmi pohkeen eteen.

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä ja päivityksiä blogin puolelle ei ole ilmestynyt. Nokian ryhmänäyttely oli tänään ja sinne olin pitkän harkinnan jälkeen ilmoittanut kummatkin kelpiet. Tuomarina oli Elena Ruskovaara sekä rotu- että ryhmäkehässä.

Perjantaina, kesäkuuta 19, 2015. olimme Kultsin kanssa siellä klinikalla, jota täällä ja meidän fb-sivuillamme mainostinkin. Lupasin tehdä tapahtumasta postauksen, ja tässä tämä nyt tulee. Koko päivä meni varusteita puunatessa ja hevosta pestessä, ja viiden jälkeen lähdimme kohti Hämeenlinnaa. Meidän ryhmämme alkoi klo 19. Mua jännitti ihan hirmuisesti! Villen klinikka oli kuitenkin todella kiva kokemus. Vaativan tason ryhmässä meitä .

Eilen oltiin porukalla Niinisalossa hyppäämässä maastoesteitä pitkästä aikaa. Viimeksi olen Miinun kanssa ollut maastoesteillä loppukeväästä. Mukana oli kolme ratsukkoa minun lisäkseni, meillä oli oikein kiva reissu! Maanantai 10. Viime tiistaina meillä oli Kamillan kanssa viimeinen kontrolli klinikalla. Selkä ultrattiin ja vamma oli parantunut odotetusti ja saatiin lupa palata asteittain normaalitreeniin! Miinun kanssa käytiin vi.

Muistoja, jossittelua ja kuvia. Kesä on ohi ja Pikkis päässyt taivasheppojen seuraksi vihreämmille laitumille. Päätös oli todella vaikea ja raskas ja mie kai kipuilen asiaa vieläkin. Toisaalta hevonen meni kesän mittaan niin kipeäksi että käveleminenkin teki kipeää ja se helpotti päätöksenteossa. Mutta helppoa ei ole rakkaan elävän olennon lopettaminen ikinä. Ja ainakin miulla vanhalla märehtijällä jossittelua riittää oman pään sisällä pitkään.

Sunnuntaina järjestettiin Keravalla kenttäkisat, jonne lähdimme Libren kanssa. Luokkana hyppäsimme tällä kertaa tuttarin sijasta jo helpon. Meiltä ajaa Keravalle suurinpiirtein kolme tuntia ja helpon koulut alkoivat kello 8. 30, oli meilläkin aikainen aamu vaikka oma starttini olikin vasta kymmenen jälkeen. Mielessä kävi vaan että mitäs hitsiä tässä nyt pitäisi tehdä ja koitinkin vain saada eläintä eteenpäin ja muutaman hypyn jälkeen saatiin jo ihan laukkakin. En uskaltanut ratsastaa yhtään keskiaskel.