Neljänneksi olin kuullut, ettei Hartus ole ns. turkkituomari, ja Bennyn karva oli - tosin odotuksista huolimatta - jokseenkin irti ja jo osittain irronnutkin ja koira oli paikoittain pohjavillaton. Suorastaan tärisin kehään mennessä, koska nyt aloin jännittää, tulisiko meille SA, koska se olisi automaattisesti tarkoittanut sertia - muita uroksia ei ollut enää tulossa kilpailemaan.

Rikin kohdalla eroahdistus alkoi alkukesällä 2014 kun muutimme uuteen asuntoon. Vieraisiin paikkoihin ilman minua jääminen oli aina ollut Rikille stressaavaa ja Runen muutettua kasvattajalleen toukokuussa meni muutama viikko ennen kuin Riki tottui rauhassa jäämään kotiin yksinään. Ihan täysin yllätyksenä ei siis tullut, että yksinjäämisongelmia tuli muuton jälkeen. Runen poismuutettua kuvasin Rikiä muutaman viikon sen jäädessä yksin kotiin ja sama.

Niin siinä joskus vaan käy, että asiat ikään kun kulkee itsestään. Huhtikuussa näin tämän pienen valkonaaman ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen se ei vaan lähtenyt mielestäni. Oulun näyttelystä se tuli meille heinäkuun toisena viikonloppuna hoitoon, ja Mikkeliin se piti palauttaa heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. Kinusin viikon jatkoajan sekä kepolta, että kasvattajalta ja kuinkas sitten kävikään.