Pääosin kirjoitukset kertovat Pyry pojastani ja hänen erityisestä piirteestä; Downin syndroomasta. Miltä tuntui saada down-lapsi? Torstai 13. Vitsi että voi olla mukavaa puuhaa! Näitä kuvia tuherrellessa ei todentotta liiku päässä yhtään mitään! Maksoikin vain sen 12.

Ei oo ollu aikoihin mitään sanottavaa tänne. Eikä oo tälläkään hetkellä yhtään enempää. Oikeastaan ei etes yhtään mielenkiintoa koko blogimaailmaa kohtaan. Mutta joku täsä kuitenki on, miks en halua sulkea kokonaan. Kahtelin äskön vanhoja kuvia, paljo sielä on mistä olisi mukava ollut juttua laittaa tännekin. Mutta tärkein, että kuvia on itelle muistoksi. Aika näyttää tulevaisuuden! Tiistai 17. Mä sanon heippa vaan hei.

Eloa,oloa,iloa,arkea,surua ja onnea suurperheen elämästä. Erityis-lapset tuovat arkeen omat haasteensa. Auringon välkettä,sitä on kaivattu koko kesä. Siellä,sillan toisella puolella ois makkaran-paistopaikka.

Viime hetken arvontamuistutus ja tärkeimmät kuulumiset kuluneelta viikolta. Vielä muutama tunti aikaa osallistua arvontaan! Menneen viikon aikana on ehditty juhlimaan isoveljeä, nautittu kesäpäivistä ja oman pensaan kirsikoista, vietetty rentoa aikaa perheen kesken, käyty juoksulenkillä ja nukuttu päikkäreitä. Pikkuinen on sairastanu päivää vaille viikon ajan, onneksi ei mitään tarttuvaa. Verhot 2 kpl tietokonehuoneeseen ja meidän makuuhuoneeseen.

Rakkaudesta suurin; koti ja perhe! Päiväkirjaa arjen pullantuoksuista, iloista ja hauskuudesta! Toisinaan myös haasteista ja huolesta, jota lapsen vakava sairaus tuo tullessaan. Tuntojaan tulkitsemassa viiden lapsen äiti. Mulla on maailman ihanin perhe! Kello on hiukan yli kuusi lauantai-iltana. Kaiken alkavan iltatohinan keskellä Fanni päättää, että nyt on äitin aika rentoutua.