Tämä uusi kotimaani osaa kieltämättä olla yhtä aikaa sekä rakas että raivostuttava! Koko kansalaisuudenhakuprosessini sujui niin sutjakkaasti, että vain odotin, koska eteen tulee ensimmäinen hankaluus. Sitä sai odottaa hamaan loppuun saakka, mutta ilmestyihän se kuitenkin. Ja itse asiassa koskien Suomea! Menin tänä aamuna ennen töihin lähtöä oman asuinalueeni kaupungintalon sivukonttoriin hakemaan oikeaksi todistettua kopiota. Sain sen saman tien ja ajattelin, että sehän .

Sain vierailla näin kauniissa pihassa, hyvässä seurassa! Tiistai 4. Ostin kukkia ja ompelin päälle! Keskiviikko 22. Päivä IV, osa II.

Laukkussani kulkee jos jonkinlaista tarpeellista ja tarpeetontakin tavaraa. Aikani tuskaisesti kaiveltuani sain lasit käsiini ilman toista aisaa. Pidän tästä mallista, kaiken lisäksi helpot neuloa, onnistuu vaikka elokuvaa katsoessa kun ei tarvii koko ajan laskea mielessään. Kirjava on siis se van.

Tarinoita ja kuvia elämästä, harrastuksista, luonnosta ja kaikesta muusta minulle tärkeästä. Pakottava tarve aloittaa aina uutta. Varmaan kaikilla käsitöitä tekevillä on aina monta projektia kesken vai onko joku niin järjestelmällinen, että tekee aina yhden valmiiksi ennen kuin aloittaa uuden? Itselläni tilanne on tällä hetkellä pahempi kuin koskaan ennen, lähtenyt ihan lapasesta. Ihana kierteellä oleva sukka odottaa myös paria.

Puikolla ja koukulla, neulalla ja nypylällä. Tänään on juhlittu kummipojan lakkiaisia. Hänellä oli lahjatoiveena seinävaate tilkkutyönä. Ompelin vielä onnittelukortin lopuista kankaista. Keväällä käsityöt jäi vähemmälle nukkekotijuttujen takia. Kolmet sukat sain sentään neulottua ja aloitin kolme isompaa työtä. Perussukat seiskaveikasta, Herrasmiehen harmaat. Isännälle pinkkeinä ja itselle ihanat alpakkasukat Broken seeds-kuviolla.