Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuttuun tapaan olkapääsärkyyn. Ehkä edellisen päivän valokuvaus oli ollut liikaa? Ei tämä pääsiäisen seutu ikinä mitään riemujuhlaa ole ollut, mutta viime vuosi oli hirveä eikä tänäkään vuonna ilo läikehdi. Kivana asiana todettakoon, että Lystin etujalan jumin purkautuminen ei ollut silmänlumetta. Vuosipäivä - ja lopulta muutakin. Nyt on taas ne ilmat, jolloin iltaisin pääsee .

Teini-Martti toki pomottelee etenkin lauman vanhinta ja Aki taas on poliisina paikalla jos 2 muuta yrittävät leikkiä. Pääsääntöisesti pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. On sitä muutama reikä nahkassa ollut, muttei mitään isompaa riitelyä. WAU Aki mitattiin kisojen yhteydessä minimaksiksi, mikä on oikein hyvä! Martti opettelee vielä.

Grief is the price we pay for love. Tänään olisi ollut Kikin 5. Huomenna tulee 8kk Kikin lopetuksesta. Synttärionnittelut pilvenreunalle kaikista rakkain raidallinen.

Viimeinen kirjoitus - hyvästi rakas ystävä. Blogi on ollut hiljaa jo pitkän aikaa ja hiljainen on kotikin, taas. Salaman ei pitänyt iskeä kahta kertaa samaan paikkaan, mutta niin vain iski, pahimmalla mahdollisella tavalla. Alle vuosi on edellisestä menetyksestä ja nyt menetin taas. Perheenjäsenen, ystävän, harrastuskaverin, lenkkeilyseuralaisen. Entä mitä tapahtuu nyt? Keskiviikko 4. Viikonloppu hurahti kuunteluoppilaana agilityleirillä Villa Taivaannastass.

No niin, nyt on kirjurin lomat vietetty ja paluu arkeen suoritettu. Arra sai lomailla Miimin hellässä huomassa, velipojan, tätin ja isomummun kanssa. Nessa vietti pentuvapaata äitini luona. Miimi starttasikin lomani aikana alkaneen pentuagilitykurssin Arran kanssa. Ekalla kerralla oli leikitty, tehty putkea, hypyn tarjontaa ja tutustuttu kontaktipintaan. Kotiläksyksi olikin tullut leikkimisen vahvistaminen ja etenkin kuolleen lelun opettaminen. Tuommosen hupakonko sinä haluat? .