Päättömiä vedonlyöntejä - juoksua - uhoamista - selittelyä. Tämä jäikin jostain syystä luonnos-vaiheeseen. Tuli todettua, että taidan olla melkoisen onneton maastojuoksija. Ei nyt kummoinen muutenkaan, mutta miten sitä ei maastossa tuon enempää irti saa? Jos jotain radalla juoksis.

Tämä blogi on entisen sinivalkoisen anttolalaisen, nykyisin punamustan takinkääntäjän yritys kiittää kaikkia niitä pyyteettömästi työtä nuoren urheilijan eteen tehneitä ihmisiä kertomalla kuulumisia niin urheilusta kuin elämästäkin Susirajalla. 11 päivää ja 9 kisaa. Norttonki sujui oikeastaan hyvin siihen asti, kunnes tajusin, että tämähän menee hyvin. Tämän jälkeen ei mistään tullut enää mitään. JoLe, joka lähti muuten 12min perään, toi minut lopulta perhosilt.

Täällä jyväskylässä on nyt sitten käsillä se aika, kun lunta alkaa vähitellen löytyä tuolta metsien siimeksestäkin joten metsästä pitää nyt sitten ottaa kaikki se irti, mitä siitä vielä järkevässä mielessä suunnistuksen kannalta saapi. Vuodenvaihteen jälkeen toki metsä tulee intin muodossa olemaan varmaan minunkin paras kaverini, mutta se aika jääköön nyt unholaan vielä pariksi kuukaudeksi. Syksy on perinteisesti ollut suunnistajan ylimenokauden aikaa ja niin se näyttää ole.

Monet suuntaavat talvella Etelä-Suomesta Lappiin hakemaan suksien alle paksumpaa lumipatjaa. Näin tein Uutena vuotena myös minä, mutta pitkistä ja hienoista laduista huolimatta en voi olla juoksematta silloin tällöin. C lukemissa huidellut pakkanen teki hiihtämisen välillä mahdottomaksi, ja juokseminen luonnistui paremmin. Tämä johtuu siitä, että tykkään hiihtää enemmän vapaata kuin perinte.

Mies punaisessa pipossaan ja vaaleine hiuksineen. Uusi blogi ja uudet kuviot. Vaikka olisin jättänyt kaikki virheeni pois en olisi ehtinyt bulgaarin aikaan joka kellotti päivän pohjat, joten työtä riittää vähän joka saralla.

Aika on kullannut muistoja tarpeeksi ja kirjoitan yleisön pyynnöstä raportin Vaarojen maratonista. Kirjoitan lyhyesti ja ytimettömästi, koska muistot ovat vielä liian kipeitä. Lähtöviivalle asettui toinen toistaan kovempia juoksumäen, ellei jopa mäkijuoksun, miehiä. Tiesin sen vaativan selkeää ylisuorittamista. Pääosin hyvää polkua Jauholanvaara yli ja alamäk.

Harva asiaa on oikeasti pohtinut niin syvällisesti kuin minä. Nyt mietitte, ettei lukemista kannata enää jatkaa, mutta kohta tulitan totisilla faktoilla paskasta. Jokaisen itseään arvostavan ja tavoitteellisesti harjoittelevan tulisi pitää päivittäistä kakkapäiväkirjaa. Omaani olen täyttänyt siitä asti kun opin kirjoittamaan 15 vuotiaana.

Pessimisti tietää, että se on totta. Ja se on meidän Markku! Ja Markku on meän pessimisti! Keskiviikko 9. Emme pääse majoittumaan paikalliseen motelliin ellemme omista motellikorttia, jonka hinta vuoden ajalle oli 12e. Turhaako? En tiedä, mutta näin uskon. Juoksukunto tuntuu tällä hetkellä melko hyvältä ja 5000m hallitulos näyt.