Mulle meeldib kõik läikiv, aga mul on pidevalt see mure, et need asjad ei sobi omavahel kokku. Seepärast on vahel natuke tore unistada, et kuidas ma küll uuel hooajal kõik kohtunikud ära pimestan. Abiks selle juures on näiteks Pearly Ponies. Reaalsus on see, et ilmselt ma siiski nii sädema lähiajal ei hakka. Kuigi sellel aastal on elu palju kiirem ja niisma ringipikutamist tüki maad vähem, üritan ma jälle! Kõiksugu põnevat jõulu- ja niisama kraami iga päev ning 24 korda järjest! .

Olen ollut tietoinen, että blogimaailmassa pyörii erilaisia tunnustuksia ja haasteita. Vastaan omalta osaltani haasteeseen oikein mielelläni ja välitän Liebster Award -tunnustuksen tuoman hyvän mielen taas eteenpäin seuraaville bloggaajille. 1 Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 2 Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 4 Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Blogi on ollut pitkään hiljaa. Hiljaiseloon on ollut syynä uusi perheenjäsen, joka vie aika paljon aikaa, mutta myös se että ajatukset ovat olleet enemmän tai vähemmän sekaisin kevään tapahtumien vuoksi. Ensin ajattelin, että haluanko edes lähteä tähän hevosrumb.

Thursday, July 30, 2015. See tunne, kui hobune hakkab tagantpoolt ennast kandma. Esimene traav ajas nutma ja vihale samaaegselt. Ühtepidi oli plats vesine, aga no mitte igalt poolt ja isegi kui ma jäin volditama kuivema koha peale, siis oli tunne, et liigume nätsu sees. Palju üleminekuid ja muud sellist. Galopis ma ei julgenudki esialgu edasi lükata või kokku võtta, aga vaikselt läks paremaks. Wednesday, July 29, 2015. Monday, July 27, 2015. Minnie ja Markus meenutavad üksteist.

Eestin Raskas Vetohevosoriin Valmet mietteitä arjesta Laitilassa. Joukkoon mahtuu sekä omaa että muiden treeniä ja mietteitä maailman menosta, noin hevosen näkökulmasta katsottuna! Torstai 13. Näähän tulee ihan tohon nurkille! Meidän lauma asuu Laitilassa, jos ette sitä vielä tienneet. Nyt tohon naapurikuntaan, Raumalle, on saapumassa tämmönen vankkurikomppania. Kyllä toi Hartmanin Asko vaan on kova jätkä! Valmet, oman elämänsä vankkurihevonen.

Eilen oltiin porukalla Niinisalossa hyppäämässä maastoesteitä pitkästä aikaa. Viimeksi olen Miinun kanssa ollut maastoesteillä loppukeväästä. Mukana oli kolme ratsukkoa minun lisäkseni, meillä oli oikein kiva reissu! Maanantai 10. Viime tiistaina meillä oli Kamillan kanssa viimeinen kontrolli klinikalla. Selkä ultrattiin ja vamma oli parantunut odotetusti ja saatiin lupa palata asteittain normaalitreeniin! Miinun kanssa käytiin vi.

Muistoja, jossittelua ja kuvia. Kesä on ohi ja Pikkis päässyt taivasheppojen seuraksi vihreämmille laitumille. Päätös oli todella vaikea ja raskas ja mie kai kipuilen asiaa vieläkin. Toisaalta hevonen meni kesän mittaan niin kipeäksi että käveleminenkin teki kipeää ja se helpotti päätöksenteossa. Mutta helppoa ei ole rakkaan elävän olennon lopettaminen ikinä. Ja ainakin miulla vanhalla märehtijällä jossittelua riittää oman pään sisällä pitkään.

Kuka, mitä, miksi? Lauantai 20. Edellisenä iltana ruokakippoon taisi lorahtaa hieman liioiteltu extramäärä öljyä, sillä Aku oli heti traikusta ulos päästyään ihan tättähäärä tuulella. Lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni tuomari. Käynnin rikko oli aika kohtalokas, koska sehän vaikuttaa arvostelukohdan lisäksi hevosen askellajien arvosteluun, kuuliaisuuteen ja pahimmillaan ratsastajan apujenkäyttöönkin.