Vuosi on mennyt sellasella kohinalla eteenpäin etten tiedä mistä alottaisin. Avioerokin on astunut voimaan ja sain tyttönimeni takaisin, samalla lapsetkin vaihtoiat sukunimeä. Lasten isä katosi lasten elämästä puoleksi vuodeksi, ei viestiä, ei soittoa, ei tapaamisia. Onneksi hän kuitenkin palasi takaisin ja lapsilla ol 2 viikon syysloma. Tässä näin lyhennettynä miun vuosi. Eli tilanne on että uusi päiväkoti j.

ja tiskaaminen on maailman kurjin kotityö. Korjaaja kävi, oikeaa osaa ei ollu tullu. Meni viikko, soitin huoltoon. Joo-o, siitäki on kohta viikko. Ostan kohta kertakäyttöastioita, tää on niin ahterista tää. Pienet on joo murheet, mutta minkäs teet. Eilen sain lukea facebook seinältä suruviestin jossa kerrott.

Vaikka kirjoitan näitä postauksia aika harvoin, on blogi usein mielessä pitkin viikkoa ja useamman kerran päivässäkin. Tällä hetkellä olen kännykän varassa, kun läppäri lähti äidilleni lainaan, mutta onneksi Omppu ja Blogger-sovellus toimivat hienosti. Jonossa on arviolta kymmenen ideaa mistä kirjoittaa, mutta miten aika ei muka vaan riitä? Kuvassa eilen iltaisia herkkufiilistelyjä. Ihana sisko paistoi meille iltapalaksi vohveleita, kiitos vielä! Sunnuntai 22.