Jooh, tässä on tapahtunut vähän kaikenlaista ja oman hevosharrastukseni vähän jäädessä, ei innostusta oikein ole löytynyt tähän bloginkaan pitämiseen. Nyt kuitenkin asiat ovat muuttuneet ja voisin taas yrittää jatkaa tätä blogin pitämistä. Onhan teitä lukijoitakin tullut todella paljon lisää, vaikka postauksiakaan ei ole ilmestynyt! Perjantai 10. VOKP - vakavasti otettava poniratsastaja osa2. Valmennuksissa Kingslandin huppari on vält.

Saatiin aivan super sää reissulle sekä porukkakin oli mukava ja tuttu. Oli sopivan lämmintä, aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin hyvin keväinen. Vetoponina toimi Tea ja voi kuinka rakastuinkaan uudelleen. Olin täysin unohtanut kuinka mukava tuo tamma osaakaan olla. Siinä on hevonen, jonka voisin mieluusti jokin kaunis päivä nakata auton takaluukkuun ja huristella kotiin.

Eilen oltiin porukalla Niinisalossa hyppäämässä maastoesteitä pitkästä aikaa. Viimeksi olen Miinun kanssa ollut maastoesteillä loppukeväästä. Mukana oli kolme ratsukkoa minun lisäkseni, meillä oli oikein kiva reissu! Maanantai 10. Viime tiistaina meillä oli Kamillan kanssa viimeinen kontrolli klinikalla. Selkä ultrattiin ja vamma oli parantunut odotetusti ja saatiin lupa palata asteittain normaalitreeniin! Miinun kanssa käytiin vi.

No on se nyt kumma kun ei onnistu, vaikka syynkin tietää. Jos olisin ollut fiksu, en olisi lähtenyt aamun luokkiin. Tällöin olisin saanut katsoa ne luokat, jotka minua oikeasti kiinnostivat eniten. Eikai tästä sitten auta kuin ottaa opiksi, ja seuraavalla kerralla mennä katsomaan ne oikeasti mielenkiintoiset luokat, mihin ikinä sitten onkaan menossa. On kuitenkin todella kätevää olla jäkiviisas, se kun ei auta yhtään mitään. Päivän kuvista tulee oma postauksensa erikseen, k.

Pari viime kertaa on mennyt sen verran huonohkosti, että ei kovin suuria odotuksia ollut. Saimmekin muualta tutun ratsukon seuraksi, oikein mukavaa! En ollut heitä nähnytkään vähään aikaan. Teimme pitemmät alkukäynnit pari kertaa ravista ympäri, tulipa ainakin käveltyä. Laukkakin rullasi ja ei lainkaan kamalaa. Lupasiko se hyvää vai huonoa? Yksinkertainen kahden ristikon ylitys hiukan kaarevalla uralla. Kuulostaa helpolta, eikös? Lopuksi olimme v.

Kävimme ottamassa viimeiset kuvat ennen kuin Vespa lähti uuden omistajan matkaan. Olen selannut kuva- ja videomateriaalia tältä kesältä ja keväältä, sekä vuosien varrelta. Vespasta on kasvanut hieno pieni hevonen. Vuosia sitten, silloin kun olimme aika paljon nuorempia. Pientä kesämasua löytyy, mutta mitäs pienistä. But we lean forward to the next crazy venture beneath the skies.

Kyllä, niinhän siinä kävi, että viimevuoden hopea tuli uusittua. Kulta olisi siis ollut ihan sormien ulottuvilla! Joukkueessa ratsastivat Christel Sonntag, Henrietta Schrey, Vilma Vajanto ja Heidi Haila. Mulla on vähän vaan vaikean näköiset oltavat keskiravissa.