Ai että, miten ihania aurinkohetkiä viime päiviin onkaan mahtunut! Pääsiäinen on lennättänyt luoksemme aimo annoksen kevättä. Paisteesta otettiin tänään ilo irti merenjäällä. Meno jatkuu pyhinä leppostellen ja nauttien,. Tiedäthän tunteen, kun myllerrysten jälkeen alkaa seestyä. Ykskaks olkapäät ottavatkin ryhtiä kuormien alta,. Askel on kepeämpi, vakaampi ja varmempi,. Hengität rennommin, koko keholla.

Marraskuun alussa katselen vuottani taaksepäin kuten aina tähän aikaan. Mietin miten paljon elämä antaa meille sitä mitä emme tilanneet. Tai voiko edes elämältä pyytää mitään juuri itseään varten? Äitinä kai pyynnöt kohdistuvat aina lapsiin ja rakkaisiin ihmisiin. En ole niin hyvä ihminen että pyytäisin mitään piiriäni pidemmälle. Kun täytin 40 vuotta ystäväni käski minun opetella tervettä assertiivisyyttä.

Isältä tyttärelle siirtyneet reseptit ja elämää vihreässä talossa. Äitini on tulossa äitienpäiväkahville ja halusin tehdä jotain suolaista. Lapset pitivät huolen makeasta tarjoiltavasta, sillä sain aamulla upean vadelmatäytekakun. Mies on keikoilla ja ihka ensimmäistä kertaa lapset nousivat aamulla tehdäkseen minulle aamiaista.

Kuva on otettu joskus heinäkuussa, yhtenä harvoista heinäkuun kesäisenkesäisistä päivistä erään järven rannalla. Valo oli kirkas ja järvi kuin peili. Sen jälkeen ovatkin helteet ja arki saapuneet. Esikoinen meni kouluun, kuopus jatkoi päiväkodissa, mies töissä ja minä väikkärini kimpussa. Tässä eräänä päivänä kävimme Sammallahdenmäellä. Se on Satakunnan Lapissa, tai Raumaanhan se nykyisin kuuluu, sijaitseva muinaisjäännösalue.