Tässä blogissa murehdin ja märehdin omaa elämääni. Ahdistava yksinäisyys ja yksinäinen ahdistus. Vitsit sikseen, mutta haaveet pitävät tätäkin elämää elämisen arvoisena. Hylkäänkö sen mahdollisen oikean joidenkin pinnallisten kriteerien takia? Koska olen kolmekymppinen yksinäinen vanhapiika, minulla ei saa olla näitäkään kriteereitä? Torstai 14. Kun oikein haluan kieriä itsesäälissä mieti.

Alle kolmikymppinen Werna laihduttaa vaikeasta ylipainosta pienempiin lukemiin ja yrittää samalla hankkia Elämän. Painonhallintaa, itsetunto-ongelmia, ihmisenä kasvamista.

Satokausi on menetetty ainakin mökin kasvatuslaatikoiden suhteen. Kylmä kesä tuonne heinäkuun puoleen väliin ja jatkuvat sateet. Ja sanoi asiaan vielä vaikuttaneen sen, että itse maaperä on ollut pitkään kylmää. Ei siinä mikään idä saati kasva. Vertauksen vuoksi kuva viime kesältä, toisesta suunnasta otettuna. ja tämä kuva on otettu viime vuoden kesäkuussa. Mistähän saisin semmoisen ikkunanpesu-pistoksen? Jostakin kuulin, että k.

Mä olen ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni viimeisen vuoden ajan. Tässä on koitettu pidemmän aikaa saada itseään ruotuun kun tuli todettua että vaatteet alkaa olla tiukat päällä. Mutta tänään jotenkin iski ihan kunnolla tajuntaan että oon lihonnut! Mä en kaupas.

Tänään OKSENSIN koska söin niin paljon herkkuja ja tuli niin huono olo että oli pakko oksentaa. Söin kaksi laskiaispullaa, nachoja 200 g salsan kanssa, ja tuoretta focaccia leipää. Niillä sain sellaisen olon ittelleni että vieläkin yököttää. Olen jo monta kertaa kerännyt rohkeutta kirjoittaa tänne blogiin taas! Tsemppiä kaikille ja hyvää viikonloppua! Paino .

Neljä kirjoittajaa ja neljä erilaista ihmistä eri tilanteissa päämääränä yksi ja sama - keventyminen. Miten se tapahtuu ja mitä sen aikana tapahtuu? Se selviää lukemalla. Tärkeää kuitenkin on se, että matka on aloitettu. Aika tarkalleen kahdeksan kuukautta on kulunut leikkauksesta ja samalla kolmekymmentä kiloa on minusta hävinnyt. Noin 60 pakettia Valion voita. Noin 130 kappaletta mäkkärin bicmac-hampurilaista.

Blogi ylikiloista, niistä luopumisesta ja luopumisen aiheuttamasta tuskasta. Hurmio on saavuttanut minut ja voin sanoa jollain kummallisella tavalla odottavani paastopäiviä. Tänään on ollut eka paastop.

Jaaha, eiköhän sitä kahden kuukauden blogitauosta voi vetää omat johtopäätöksensä. Olen muuttanut pariksi kuukaudeksi Helsinkiin ja elokuussa tänne pitäisi siirtyä kokonaan siipan kanssa. Opinnot sain kuin sainkin kunniallisesti suoritettua, enää puuttuu toisesta maisterista gradu. Nauttikaa kesästä ja elämästä! Maanantai 25.

Vadelma Ei Tahdo Olla Enää Lihava. Erittelemättä mitä, miksi, milloin. On opeteltava hyväksymään virheet ja erheet. Voin jatkaa hyvää elämää tänään. Onnistun silti ja saavutan tavoitteeni. On opeteltava tunnistamaan tarve ja tunne. Luomaan luova kehä, joka palvelee tarpeita. On luotettava itseensä ja tulevaan. Nyt mie oon takaisin! .