Mä kaipaan kirjoittamista todella paljon, mutta en enää osaa. En kirjoittaa, enkä sanoa mitään. Kesä on ollut luokattoman huono. Kurjaa mälsää, mutta myös mukavaa ja leppoisaa, paikoitellen todella hauskaa. Kaikki on vaikeaa, mutta päällisinpuolin ihan helppoa ja kepeää. Olen nauranut paljon, mutta myös itkenyt. Onneksi saan olla sisällä, on.

Ilmoitin, että en voi, enkä aio. Sen sijaan aion irtisanoutua heti aamulla. Ei tämä ole täyspäisen ihmisen hommaa. Eheheh, unohdin siinä tuskastuneisuudessani, etten voikaan irtisanoutua. Minulla kun ei ole virkaa, mistä sen voi tehdä. Minä, kymmenen vuoden sijainen. Neljän tunnin päiväunet saavat aiemmat ponnistukset verhoutumaan jotenkin aivan erityisellä tavalla kimaltavaan sumuverhoon. I did it once again. Tämän työn eteenpäin ajava voima ovat endorfiinit.