Bloggaaminen ei ole ollut enää kivaa. Intoni pitää blogia ylipäätään alkoi kuihtua samaa tahtia kuin alkuinnostus uudesta blogikodista laantui. Lopulta tilanne eskaloitui niin, ettei minun tehnyt mieli käydäkään koko blogissani, ei edes lukemassa kommentteja. Minulle tuli ikävä Bloggeriin ja alkoi harmittaa koko muutto, mutta kun kerran oli tullut lähteneeksi, tuntui nololta sähellykseltä ja luovuttamiselta palatakaan. Asia on ahdistanut ja stressannut minua .

JR oli asettanut kaksi rahia peräkkäin keskelle olohuonetta. Sain käskyn asettua siihen selälleni, jalat koukussa. Minut sidottiin käsistä ja jaloista sekä rinnan yli kulkevalla köydellä. Vastalauseistani huolimatta JR veti jakkaran pois, asetti pyyhkeen lattialle ja asettui hajareisiin kasvojeni ylle. Nyt laitan 10 min päähän hälytyksen puhelimeen. Sen ajan panen sua suuhu.

Ajatuksia, fiiliksiä, ihmettelyä, päiväkirjaa. Kesälomareissulle pakattiin tänä kesänä mukaan teltta tykötarpeineen. Nyt ajelemme kohti Tamperetta, tarkoitus olisi piipahtaa Rsykkeen clubilla, moikata tuttuja ja saada uusia. Saa tulla jutulle, punaisesta mekosta ja nahkakorsetista tunnistaa allekirjoittaneen. Ukko totes, että merenneito verkossa.

Sadomasokismissa ketään ei saa satuttaa ellei hän itse sitä halua! Maanantai 17. Ja nyt sitten kävi näin. Hitto! Halusinhan minäkin uskoa, että tällainen voisi toimia. En ollut mitenkään varautunut yksin jääneen sydäntäsärkevään päivitystekstiin tänä aamuna, tuli ihan puun takaa.