Wau, miten hieno tyttö! Tässä oltiin taidettu just oli jun eri1. Tässä kohtaa ihmiset tuli onnittelemaan ja minä silmät pyöreinä ihmetyksestä otin onnitteluja vastaan, kun en yhtään tajunnut mitä tapahtuu. Jippii! Lopulta vetsku voitti mielestäni kyllä ihan ansai.

The secret of getting ahead is getting started. Opeteltu leikkimään eri paikoissa ja eri leluilla. Opeteltu kehonhallintaa ja tuntemaan omaa kroppaa. Käyty eri halleissa ja paikoissa. Opetettu, että ruoka on tavoittelemisen arvoista. Opeteltu irtoamaan targetille ja kuolleelle lelulle. Opeteltu esteen tarjoamista kotona tötsillä. Juossut kotipihalla bumpereiden yli etupalkalle. Hih Mä nauroin täällä yksiksen.

Kun aiempi koirani Nella jouduttiin vanhoilla päivillään lopettamaan kohtutulehduksen vuoksi, vannoin että seuraavan narttukoirani leikkautan. Samassa päätöksessä olen edelleen, ja Hymy alkaa olemaan sen ikäinen että olisi jo aika pikkuhiljaa se leikkauttaa. Budjetti on aikalailla nyt leikkausta varten kasassa, mutta silti mietityttää. Kannattaako leikkaaminen kuitenkaan, onko siitä enemmän hyöytä vai mahdollisesti haittaa? Silti tuntuu kuitenkin melko hassulta lähteä leikka.

Jotenkin sitä onnistuu tekemään itsestään niin kovin kiireisen, vaikka oikeasti lorvii kotona sohvan pohjalla. Ja täältä sohvan pohjalta on äärimmäisen hankala saada mitään järkevää aikaan. Täältä on suunta vaan ylöspäin! Sunnuntai 10. Aikatauluja venytettiin, rataantutustuminen ja meidän kisasuoritus onnistuttiin kuitenkin tekemään ilman sadekuuroa. AVO-luokan koiria oli kuusi ja viimeinen saikin taas kaatosateen ni.

Nyt vihdoin ja viimein ehdin kiireiltäni päivittää myös blogia tähän päivään. Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten edellisen päivityksen, mutta tähän voisin pääpointit niistä nyt nostaa.