Kuluneiden viikkojen aikana työpaikkani perehdytyksessä olen taas herännyt muistamaan kuinka paljon rakastankaan oikein kunnon vanhoja mustavalkoisia valokuvia! Vanhoista kuvista rakastan ehdottomasti eniten entisajan kihla- ja vihkikuvia. Niissä vetoava asia on luultavasti niiden aitous. Yleensä rintakuvana otettu kuva, jossa ei ole turhia tehosteita tai härpäkkeitä. Siinä on vain ne kaksi ihmistä, jotka ovat luvanneet elää elämänsä loppuun asti yhdessä.

I Heard the Bells on Christmas Day. Näin unta, että oli joulu. Se oli hyvä uni, paitsi että olin unohtanu ostaa lahjoja muutamille läheisille. Ehkä unestani tai rauhallisesta, aikaisesta ja hieman usvan hämärtämästä aamusta johtuen minua jouluttaa tänä aamuna kamalasti. Nyt istun toimistolla ja kuuntelen joululauluja. Minua ei haittaa, vaikkei enää mitään helteitä tälle kesälle tulisikaan. Minä olen jo kovasti menossa joulua kohti.