On kesäkuu 28, 2011 by elinaloisa. Olen pari viikkoa fiilistellyt valmistunutta käsikirjoitusta, tai siis sen versiota nro 2. Nyt, kun luin sen tauon jälkeen uudestaan, totesin sen kaipaavan vielä yhtä uudelleen kirjoittamista. Tämä vaihe on aina vähän ristiriitainen.

You used to be wrong, I used to be right. Eilen muutamakin Facebook-kaveri oli linkannut Helsingin Sanomien nettijuttuun. Vuodelta 2011, jossa Perussuomalaisten Mika Niikko jakaa näkemyksiään homoista ja työsuhteista. Hermostuin noin nanosekunniksi ja aloin muotoilla piikikkäitä vasta-argumentteja, eikö Mika olisi rehellisyyden nimissä yhtä validia tietoa, jos tykkää vaikka sadomasoseksistä tai käy huvikseen huorissa työmatkoilla tai ihastuu ylipäänsä aina punatukkaisiin? .

Kirjailijana ja ihmisenä olemista pienehkön petokalan näkökulmasta. Satuja, tarinoita ja kryptozoologisia jännityskertomuksia. Kirjoja, novelleja, äänikirjoja ja käännöksiä. On maskulainen fantasiakirjailija, jolla on yliaktiivinen mielikuvitus ja kyky kyllästyä ällistyttävän helposti.

Hiljaisuuteni venähti paljon aiottua pitemmäksi. Ei minulla tosin ollut lukkoon lyötyä päivämäärää, ainoastaan aie, että kirjoitan tänne seuraavan kerran sitten, kun siltä tuntuu ja jutunjuuret heräävät henkiin. Olisivat ne kai heränneet aiemminkin, mutta tauoilla on taipumus venyä ja paluukynnyksellä kasvaa samaa tahtia hiljaisuuden keston kanssa.

Lokakuu 6, 2012 Tekijä vaivanpalkka. Ohjausnäkymä ilmoittaa, että tämä on sitten 137. Samalla tämä on tällä erää viimeinen Vaivanpalkkani. Tosin en ole viime aikoina vaivannut enkä sen puoleen palkinnut ketään blogillani. Nyt olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa uutta blogia. Yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin tätäkin. Mutta samasta rakkaasta aiheesta eli luonnollisestikin vaivansa tavalla tai toisella palkitsevasta kirjoittamisesta.

Välillä ajattelen etten ole ollenkaan kevätihminen. En minä tiedä miksi luulen niin. Kuitenkin jos katsoisin itseäni kuin kärpänen katosta, näkisin kuinka herään kevääseen. Puutarhakirjat ja harava esille; pää täynnä suunnitelmia ja toivoa; marraskuun pimeys jäänyt kauas taa. Paitsi tietysti silloin, kun mieli kiitää suunnittelemassa kaikkia niitä puutarhapuuhia, joita voisi tehdä nyt jo heti kohta, jos vain ehtisi kaiken.

Arvatkaa mitä, minä muutin muualle. Aika aikaansa kutakin ja niin edelleen. En sano, että en koskaanikinämilloinkaan kirjoita sanaakaan Ajatusviivallatansseja, mutta nyt on hetki muuttaa muihin maisemiin. Siellä meitä on enemmänkin, meitä kaikkitietämättömiä. Calendula Officinalis - kirjoittamista kirjoittamisesta.

Kirjoitin monta tekstiä lomastani, mutta aina kun yritin julkaista niitä, kone tilttasi. Ajattelin sitten, että jotain tämäkin tarkoittaa ja lakkasin kirjoittamasta. Kokeillaan nyt uudestaan, kun loma on ohi. Tietokone tosin on sama, joten ei se ehkä tästä tämän kummemmaksi muutu. Olisin lyönyt päätäni hyllyn reunaan, mutta ei kärsinyt.