Emman, Kiukun ja Winhan kuulumiset. Kiukku nukkui pois viime torstaina. Kiukku kulki tiensä loppuun asti häntä pystyssä, onnellisena ja huolettomana. Nyt ei rakasta kärppää lääkityksetkään vaivaa, vaan se kirmaa varmasti jo onnellisena ikuisilla riistamailla. Koko meidän laumalla on ikävä, niin kova ikävä. Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua.

Tässä filmin loppukohtaus, finito, the end. Tämä on tämän blogin viimeinen kirjoitus. Ei ole helppoa kirjoittaa tätä tekstiä. Siitä on nyt tasan neljä kuukautta, kun Molly-koira lähti luotamme. Ei, sen kohtaloksi ei koitunut tuo silmäleikkaus, vaan paha kohtutulehdus. Sinun tassusi jälki pysyy sydämessäni ikuisesti 3.

Monday, May 15, 2006. Olen kyllä olemassa, vaikken ole neulonut kuin pari kierrosta kesken jääneitä sukkia ja tunnustellut ihanimpia lankoja. Töissä olemista ja työn tekoa kotona. Monday, April 17, 2006.

Pojat pääsi toukuun alussa valokuvastudioon. Tässä muutama kuva Akusta ja Empusta. Torstaina, heinäkuuta 02, 2015. Melkein jo unohtuu jutut, mitä tänne vois laittaa muistiin ainakin itselle. Kyllä se Niksu vielä mennä porskuttaa muiden mukana lenkilläkin. Joskus ehkä vaikuttaa että on vähän väsynyt, mutta sitten välillä ravaa ja laukka.

Tänään saapui perheeseemme se karvainen lisäys. Nimittäin parsoni Tilda! Tilda nukkui miltei Mikkelistä Lahteen ja tämän jälkeen vuoroin kukkui ja nukkui. Innokkaan mummon tekemässä villapaidassa oli mukava käydä pissatauoilla eikä autossakaan tarvinnut palella. Pääsipä Tilda kokeilemaan kuljettajankin paikkaa. Hyvää Tapaninpäivän illan jatkoa! I Lilla Kamomillas Villa. Vettä, vettä, vettä vaan. Too big to be me.