Olipa reissu ja tulipa taas tehtyä. Melkein sanoisin, että aikataulu oli ehkä hieman kireähkö, mutta yllättävän luontevasti se sitten kuitenkin sujui. Siittä huolimatta, että päivässä ajoimme keskimäärin 391. Tietenkin oli päiviä jolloin ajoimme aamuyöstä yömyöhään ja sitten taas oli päiviä jotka vietimme pelkästään rakkaan harrastuksemme parissa ja mikäs sen mukavampaa. Täysin säälimättä käytimme maailman vähäisiä luonnonvaro.

Olipa varsin erikoista huomata kuinka paljon erilainen maa Kanada on verrattuna jenkkilään. Ja ainakin noin pikaisen visiitin perusteella, melkoisesti hienompi. Tosin vasta tällä reissulla tavoitettiin New Yorkin paras osiokin, että sekin hieman kirkasti kuvaa kaupungista. Haluatko yrittää keskustella paikallisten kanssa, jostain älyllisestä menettämättä hermojasi? Vihje, älä matkusta Amerikkaan. Siellä se ei ole mahdollista. Ihan tosissaan haluaisin tutustua paikal.

On niin hyvä olla, kun pää on tyhjä. Kuvastaa nimittäin täysin sitä mitä ihmisen pääkopassa tapahtuu, kun iskee aivot narikkaan puoleksi vuodeksi ja palaa kotiin ns normielämään. Nyt on opeteltu arkea yli 3 viikkoa reissun jälkeen ja ihan yhtä vaikealta tuntuu kuin ennen reissuakin. Perusta siirryimme maata pitkin Chilee.

Filippiinit, Brunei, Kiina ja Espanja. Kauas on pitkä matka -. Lopetellaampa sitten tämäkin reissu, että voi alkaa keskittymään seuraavaan. Molemmat kun ovat tavallaan valtiolla töissä.

Niin se vaan on tämäkin reissu saatu kunnialla päätökseen. Vuokra-autoonkaan ei tullut kilometrejä kuin 9850. Sehän ei ole juuri mitään. Kovasti on kyllä tullut palautetta, että teittekös te sitten muuta kuin istuitte autossa? Los Angeles oli tämän pallon ainoa paikka, johon minun on ollut IHAN PAKKO päästä. Mitä tehdään kun unelmat toteutuvat? Keskiviikko 22. I want to wake up in that city.