Kuten aiemmista blogiteksteistä on voinut päätellä, näytelmää tehdessä on käyty läpi suuria tunteita. Vaikka riipaiseva rakkaustarina on välillä tuonut kyyneleen silmäkulmaan, on meillä ollut myös paljon hauskoja ja suorastaan hulvattomia hetkiä. Joskus moka on lahja ja virhe mahdollisuus. Välillä olemmekin saaneet nauraa katketaksemme, kun kaikki ei ole mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Miten se nyt olikaan? Teen omenapiirakkaa, joka vie mielen mennessään.

Nachdem die Ausrüstung gecheckt war unternahmen der Don und MOG die erste Tour ins Seidelwinkeltal. Den Tag zuvor hatte ich das probiert und war von der Rauriserhöhe nach Rauris und bis zur Weixenbrauerei gefahren. Um den Aufstieg am Rückweg zu umgehen fuhren wir vom Andy weg. Ein mindestens 100 jähriger Holländer erklärte dem Don es ginge nur kurz hoch und dann eben weiter. Die Pedalen glühten trotzdem war es des Berges zu viel und der Don schob die steilste Stelle.