Sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005. En keksinyt mitään nimeä, joten kantakoon nyt nimeä Untitled document. Tätä blogia ei siis enää päivitetä. Arkistolinkeistä tuolla oikealla voit kuitenkin selailla matkapäiväkirjaani Perussa. Posted by Antti at 13. Keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005. Kielenopettaja kirjoittaa mukavia tekstejä eri kielten .

Arkena ja vapaalla, Erno väijyy taustalla. Perjantaina, marraskuuta 24, 2006. Torstaina, lokakuuta 12, 2006. Keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006. Sunnuntaina, tammikuuta 08, 2006. Näet piakkoin maailman typerimmän musiikkivideon.

Perjantaina, helmikuuta 01, 2008. Tässä on nyt vietetty hieman hiljaiseloa viime aikoina. Lusikka lattiaan kokoonpanossa on tapahtumassa muutoksia johonkin suuntaan ja nähtäväksi jää miten jatkuu, jos jatkuu. Sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007. Tässä pitää nyt hieman mainostaa kaverini Kaljun. What are you afraid of? .

Taksia ajaessa kuulee, näkee ja kokee kaikenlaista. Marskin tolpalta kyytiin nousi kaksi naista. Kunnollisen kokovartalopuudutuksen itselleen hommannut nainen ja lievemmin humaltunut nainen kinastelivat matkan aikana kumman luo menevät. Käytiin kääntymässä humalaisemman naisen talon pihassa. Maksajanainen meni avustamaan kaverinsa ylös maasta ja he lähtivät kävelemään rivitaloa kohti.

4-vuotiaan Otto-pojan isän päiväkirja vuodesta Kiinassa. Vaimo on töissä ja pojat koittavat pärjätä kotona kahdestaan. Arjen selvitymistarinoita ja tapauksia, joista ei ole selviydytty. Perjantaina, lokakuuta 27, 2006. Teknisten ongelmien vuoksi muutan blogini kotimaiseen vaihtoehtoon. Juttujen tasoon en lupaa minkäänlaisia muutoksia, yhtä matalalla mennään kuin ennenkin. I see sky so blue.

The taxis take you where you wanna go. Matkat ovat nykyään paljon rauhallisempia kuin pari vuotta sitten. Muutettuani pois Helsingin ilmeisesti toiseksi pahimmasta sumpusta, olen alkanut kohdata rennompia ja rauhallisempia taksinkuljettajia kuin ennen. Muistorikkaita kyytejä ei enää kerry vanhaan tahtiin. Nytkin muistan vain yhden kuskipojan, jonka matka Katajanokalta parin kilometrin päähän kesti yli puoli tuntia ja joka kuultuaan osoitte.

Purkauksia, vuodatuksia, ajatelmia, Kanta-Hämäläisen pikkukaupungin taksinkuljettajan sielunelämää, niin työstä, kuin sen vierestä. Ompas aikaa vierähtänyt kohtuullinen aika tässä välissä. Työrintamalla ei ole paljon tapahtunut, niinpä en ole tullut kirjoittaneeksi tänne mitään erityistä. Sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010. Ikäänkuin jatkuvasta pysähtelemisestä hieman ärsyyntyneen.