Talvisaikaan tässä hoodeilla oleskelee aika monta tikkaa. Kevättä kohti kun mennään, tikkojen määrä aina yleensä lisääntyy. Parhaimmillaan tässä on yhtä aikaa ollut kolme palokärkeä etupihan puolella kinastelemassa ja neljä käpytikkaa takapihalla reviiristä tappelemassa. Viime vuonna tässä kävi koirastikkojakin, mutta tänä vuonna toistaiseksi vain tuo yksi naaras.

Vanha saunakakkaroiden valtaama pelto muuttuu hiljalleen unelmapuutarhaksi. Työt ovat alkaneet, mutta kesä ei onneksi hellitä otettaan. Kivaa on sekin, että pääsen jo huomenna karkaamaan mökille ihastelemaan elokuun pimenevää yötaivasta. Oheinen kuva on kesäkuun lopulta, kun superkuu loimotti valoisalla yötaivaalla. Niitä vastapäätä on toinen sekaperennapenkki, jonka päädyssä toissa vuonna .

Tämä se vain antaa odotuttaa itseään. Viime kesänä istutettu mutta nyt jo yksi nuppu tuloillaan. Sarah Bernharthissa taas on toiset nuput kehittymässä. Leikkelin kukkineet nuput pois ja varret kohosi taas pystyyn. Kohta saa taas nauttia kukinnoista. Tämä vaan ei taida sitten olla Sarah Bernharth. Ei kyllä mitään muistikuvaa mikä olisi. Taitaa olla muuten ekan kerran sinikuunliljat näinkin isoja. Olen nyt pari kesää antanut niiden kasvaa rauhassa ja kannatti.

Tässä blogissa seurataan totaalisesti puutarhahurahtaneen naisihmisen touhottamista pienehkön puutarhansa kukkapenkeissä. Puutarhanhoito on vienyt sydämeni ja ehkäpä myös järkeni. Aina löytyy tilaa uusille kasveille ja villeille ideoille! Lepaan upea tuulimylly on rakennettu 1700-luvun lopulla. Lepaa sijaitsee Hämeenlinnan kupeessa Hattulan kunnassa. Häme-Wikin mukaan Lepaan kylässä on merkkejä ihmisten elosta jo kivikaudelta asti. Pääset lukemaan lisää Lepaan mielenkiintoisesta historiasta.

Aika happamia ja pieniä on vielä osa. Kirsikat on kypsyneet jo, ne syödään varmaan puista päin kun ovat niin hyviä, ellen keksi niistä jotain. Omenoiden kypsymistä saa vielä odottaa. Jokin aika sitten ihmettelin outoa kasvia yhdessä penkissä. Se kasvoi korkeaa karvaista vartta ja siihen tuli outoja mokkuloita. Ajattelin että joku kamala rikkaruoho on tullut sinne, mutta annoin se.

Erinäisten kimuranttien syiden johdosta jatkan blogini pitoa uudessa osoitteessa. Tämä on sitten se kolmas muutto. Kohtaha tulee kymmenen vuotta täyteen! Miten tämä aika näin nopsaa kului? Näin on, sano. Melkein hiki nousee pintaan kun harjoittelen kahdella langalla kutomista. Näin me ajellaan aamut ja illat. Näin se vain muuttuu kerta kerralta ehommaksi.

Kun Crazy Cat Lady pääsi irti kirppiksellä. Meissä kaikissa kissojen palvelijoissa tai orjissa se asustaa. Jotkut ovat piilottaneet sen syvemmälle kuin toiset. Mutta joskus se pääsee irti -nimittäin hullu kissanainen, joka etsii kaikkea ihanaa. Kodissamme ei ole montaakaa kissa-aiheista sisustusjuttua, eikä edes kissakalenteria, tarkoituksella. Paitsi kissanalle nimeltä Mömmö, kissa hedelmäveitsiteline, pattereilla toimiva vanha kissalelu.

Millai voi pysytell pois pelloilt ku ne ova sit nii kauniit. Ny alka olema se paras aika käsill. Vuarotelle täyty pääst kohnama mettis, vesistöis ja sitt viell pelloill. Tääll maall kumminki nii niveltyy mettii ja muuhunki luontoo. Keskell pelto aukeet tulee sellane väljyys olo, on niinku tilaa! Ei olenka oll hassumppa sekä tunne ku tuull kulke lämpimäst pello ylitte. Kovi liki pelttoo en m.

Ei päätä, ei häntää. Kukinnan edetessä syyshohdekukat ovat saaneet enemmän oranssia ylleen. Viileä kesä- ja heinäkuu aiheuttivat monille lajeille myöhemmin alkaneen, mutta sitäkin pidemmän kukinnan, mikä on mielestäni ihanaa! Nyt voin vieläkin nauttia monista sellaisista perennoista,.

Kävin selailemassa viime kesän kuvia Kuusirannasta hyvästelläkseni. Mutta kysymys kuuluu, pystynkö päästämään irti teistä, ystäväni. Vuosi vuodelta joulun tunnelma on hakusessa pidempään. Kuun alussa ihmetteli, onko tosiaan jo joulukuu. Aika kulkee niin nopeasti, että tuntuu kuin vasta äskettäin oli edellinen joulu. En tiedä mitä etsin, ehkä jotain sellaista, mitä ei ole saatavilla nykyaikana lainkaan. Epämääräinen pettymys jäi päällimmäiseksi tun.