Syksy tuntuu luisuneen läpi sormien ja nyt elellään jo marraskuuta. Neulominen ja muutkin käsityöt ovat joutuneet väistymään koulukiireiden alta pois. Mutta hiljaa hyvä tulee, vai mitä. Jotain pientä on tullut kuitenkin tehtyä. Tämmöinen kortti luovutettiin hiljattain diplomi-insinööriksi valmistuneelle ystävälle.

Tämä blogi on tehnyt jo monta vuotta hiljaista kuolemaa. Siksi hän saa nyt jäädä ikuiseen lepoon tästä tekstistä eteenpäin.

Olohuoneen seinä on ammottanut tyhjyyttään rempan jälkeen. Blogin innoittamana tilasin pillejä sekä metallilankaa Adlibrikseltä ja kävin toimeen. Malli on aloittelijallekin yksinkertainen sisäistää, mutta käyttäisin tekniikkaan tutustujana ehdottomasti muov.

Tukka märkänä ikkunalaudalla olen viettänyt pari viime viikkoa. Flunssa tuli kylään jälkitauteineenkin joten kaikenlainen puuhaaminen on jäänyt. Läheiseltä roskalavalta pelastin kyllä taulukehyksen mutten ole vielä keksinyt mitä niihin teen. Jos joku ei ole sattunut vielä Lilyyn eksymään niin tajusin nyt vinkata että sinnehän kirjoitan enemmän kuin tänne, tosin ei mitenkään käsitöihin tai ruokaan liittyvää asiaa.

Tilaamani minihamahelmetkin pääsivät jo kokeiluun. Ensimmäinen tuotokseni oli aikas piloille sulateltu Totoro, jota en viitsinyt edes kuvata. Pikkusiskon kanssa väsättiin sitten uusia ja onnistuin itekin saamaan aikaiseksi onnistuneen Bubble Bobble-dinon, josta tuli lopulta suloinen pinssi. Rusetin väsäsin kokeiluna jo aiemmin. Huomattiin tuossa, että minihamahelmien silitys on taitolaji enkä minä ole siinä parhaimmasta päästä.

Flunssamörkö tuli ja kaatoi minutkin. Äsken nousin ja puin ulkotamineet ylleni ja jo se oli nii valtavan suuri saavutus et en si jaksanukaa juur muuta, valuin pihalle, pyörin hetken tos pihassa, ja vajaan kymmenen minuutin päästä olin jo takasin sisällä, räpsin vaa nää 5 kuvaa, ihan ton lumen ja auringon yhteistyön kunniaks. Ihana ilma, mut mä mee nukkuu. Kuullaan ja nähdään taas kun oon voimissain.