Iitan kuolemasta on puoli vuotta. Suru on edelleen suuri ja sellaisena haluan sen vielä pysyvänkin. Tuntuu, että se on ainoa keino pitää Iita edes jollain tavalla lähellä. Tanssin silloin Janakkalan koiratanssikisoissa Peppin kanssa Iitalle jäähyväistanssin. Peppikin lähetti terveisensä Iitalle vaihtamalla seuruupuolta oma-aloitteisesti samalla tavalla kuin Iita usein teki. Tänään Peppi oli kovin väsynyt.

Picku ja Pantsu kisailevat vielä ykkösissä. viime kisoissa se kaatui putkessa ja jäi niin paljon jälkeen että tiputti yhden riman. Kisoja takana, luvat edessä. Muutama kisa jo takana ja .

Niin siinä joskus vaan käy, että asiat ikään kun kulkee itsestään. Huhtikuussa näin tämän pienen valkonaaman ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen se ei vaan lähtenyt mielestäni. Oulun näyttelystä se tuli meille heinäkuun toisena viikonloppuna hoitoon, ja Mikkeliin se piti palauttaa heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. Kinusin viikon jatkoajan sekä kepolta, että kasvattajalta ja kuinkas sitten kävikään.