Plenty of Fish - miehiä narraamassa. Tämä blogi kertoo kokemuksistani nettideittailun hämmentävässä maailmassa. Yksityiskohdissa, tyypittelyssä tai miesanalyysin purevuudessa ei säästellä! Sunnuntai 19. Blogin kirjoittaminen on kivaa vaikken noista miehistä pelkästään jaksakaan enää kirjoittaa. Tervetuloa lukemaan uudenuutukaista blogiani, joka kulkee nimellä Tänään ajattelin. Ei enää nettideittailua, ei enää nettideittiblogia. Mitä jäi käteen? Sitten tajusi.

Pähkäilyä, puntarointia, pohdintaa, pulputusta. Tuntuu oudolta kirjoittaa tänne pitkän tauon jälkeen. Blogi käväisee usein mielessä, mutta huomaan, että yksinolo on ollut sen moottori. Kirjoitin tänne, kun vietin ison osan ajastani yksin ja kun yksinoleminen mietitytti minua. Nyt tätä moottoria ja sen menovettä ei enää ole. Olen yksin nykyään lähinnä vain puolen yön aikaa, kun iltauninen mies nukkuu ja minä valvon. Oikeastaan elämääni ei mahdu nyt juuri muuta kuin yhtiötover.

Mitä onni on? Miksi aina pitää olla onnellisempi? Vaikka sanoisikin että on hyvä näin, silti sisimmässään haluaisi että olisi jotenkin toisin. Tarkoittaako se sitä että ei sitten ole onnellinen. Vai että onko vain päähänpinttymään että onnellisempikin voisi olla. Miten onnellisuudesta on tullut yleisesti käytetty mittari? FB heittelee pieniä juttuja suuntaan ja toiseen.

Nainen, joka odotti karmeaa koliikkia, synnytyksen jälkeistä masennusta ja vähintäänkin vaikeaa vauvavuotta, totuttelee nauttimaan äitiydestä täysin rinnoin maailman ihanimman, söpöimmän ja tyytyväisimmän pikkuvauvan kanssa. Rooleissa Äidin lisäksi Puoliso ja Vauva sekä Sukulaisia ja Ystäviä. Aikaa on vierähtänyt, mutta sellainen päivitys pitää tulla laittamaan, että töissäkäynti sujuu.

Teetä ja sielujen sympatiaa, kyllä kiitos! Olen kolmikymppinen sinkkunainen pääkaupunkiseudulta, ja monen muun tavoin etsin sitä Herra Oikeaa. Tässä blogissa jaan kokemuksiani osallistuessani Sielunkumppani nettikurssiin. Mukana on myös muuta pohdintaa sinkkuelämästä, parisuhteista ja ihan vaan rakkaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. katsotaan miten tytön käy! Tiistai 13. Kesä tuli ja meni enkä ole käynyt kirjoittelemassa täällä, hyi minua! Tuo vastaus pitäisi olla aivan helppo, mutta .

Kunnes avioero pakottaakin sopeutumaan täysin uudenlaiseen arkeen. Kirjoitan työstääkseni elämäni suurta kriisiä. Ja auttaakseni itseäni tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Jos sinulle ajatuksistani, kokemuksistani ja tuntemuksistani. On apua ja tukea, lämmittää se mieltäni kuin villasukat varpaita. Kaikki kuvat ovat omiani, joten ethän kopioi niitä ilman lupaa! Lauantai 16. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen.