Mummonmökillä olemme sen mitä ehdimme velvollisuuksilta. Kun kotona, mutta se oli väliaikainen paikka. Ei ollenkaan tarkoitettu pitkäaikaiseen hoitoon. Siellä hän lähti liikkeelle rollaattorin kanssa usean kerran päivässä, oli bingoa, lauluhetkiä, hartaushetki, karaokelaulantaa, kynsien lakkausta yms touhua. Kun taas kotona vain sohvalla tai sä.

Toista viikkoa vietellään tällä puolella maailmaa, ja en oikein osaa sanoa, meneekö aika hitaasti vai nopeasti. Toisaalta tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden, mutta toisaalta taas en. Pikkuhiljaa alkaa paikat tulla tutuiksi, ja osaa kulkea ilman google mapsia. Arki tulee se täälläkin vastaan ja kaikennäköisiä perusjuttuja on täytynyt hoitaa, mm kävin hankkimassa itselleni kuukausikortin julkisiin, puhelinliittymän ja avaamassa pankkitilin. Sovittiin, että näemme tänään toisen suomalaisen vaihtar.