Lupasin teille vielä yhden päivityksen, ja lupaukset on pidettävä. Olkaa hyvät, eloA Hetkessä. Tuntuu uskomattomalta, että ne voi kuulla masun läpi. Ryhdyin metronomiksi, ja aloin naputtelemaan murun reiteen Alarikin pulssia. A lähti suoraan pesulle ja minä aloin pukeutumaan.

Niin ne viikot vain kummasti vierähtää. Alkuraskaus on ollut vähän rasittavampi kuin esikoisen kohdalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aluksi olin pari viikkoa aamusta iltaan asti krapulaisessa olotilassa ja sen jälkeen alkoi oksentelu. Onneksi ei ole kuin kerran päivässä tarvinnut oksentaa ja sekin yleensä aamulla ennen kuin on itse ehtinyt vielä mitään syödä. Lisäksi on ollut väsymystä ja mieliala on ollut aika matala.

Mietelmiä ja meteliä arjesta kahden pienen lapsen kanssa yksin. Niin se elämä voi mennä uusiksi. Eikä tännekään ole tullut aikoihin kirjoitettua. Syyskuun lopulla lähdin lapsosten kanssa vanhemmilleni. Nuorempi oli silloin 2kk vanha. ja parin päivän päästä rakas mieheni lähetti perääni tekstiviestin, jossa kertoi toisesta naisesta ja haluavansa erota. Meidän vaivalla remontoima ensimmäinen oma koti on nyt myyty. Kerkesin asua siinä mahtavat 4 kuukautta.

Kuulumisia, kiitoksia ja kuvia. Vaikka olen jo viikkoja tiedostanut, että tämä blogi on tullut päätökseensä, ei sen lopettaminen ole tullut yhtään helpommaksi. Tämä kirjoitus tulee siis jäämään tämän blogin viimeiseksi, mutta ei anneta sen häiritä. Tässä siis vielä kerran kuulumisia meidän arjen keskeltä, mukavaa huomata että joku on niitä kommenttien perusteella ka.

Pohdiskelua, tuntemuksia, kuulumisia, raskaustietoutta, niitä tämä päiväkirja pitää sisällään. Toisessa blogissani Olet tyhtä taulu vasta- kirjoittelen elämästä isosiskona kanssa, tänne tulen purkamaan ajatuksia raskaudesta ja odotuksesta.