Se, mitä tuoksussa rakastan, on se viipyileva pehmeys, jonka se iholle jättää parin kolmen tunnin kuluttua. Olen usein kuullut Lolita Lempickaa verrattavan Dieselin Loverdoseen, jonka isosiskoksi tätä keijumetsästä karannutta pulloa on kutsuttu. Minun näkökulmastani tuoksuilla ei kuitenkaan ole muut.

Les Parfums de Rosine; Diabolo Rose. Tässä on minttua eikä tuoksu ollenkaan pahalle, ällölle, tunkkaiselle tms. Kappas vaan! Tosin tämän tuoksun minttuisuus on minun nenässäni melko lyhytkestoinen. Tässä haistan mintun raikkaana, pirskahtelevana, vähän spearmint-tyyppisenä. Mutta vain aivan alussa ja se häipyy kovin nopeasti jonnekin. Tai sitten ei, tuoksun kypsyessä ranteella siihen tulee tiettyä rapeutta, jääkuorrute reunoille ehkä.

Hajuvesien haistelua ja nenän harjaannuttamista erilaisiin nuotteihin. Seilataan Tallinnaan- O Hiio Hoi! Lupasin teille oman sepustuksen tuoksufoorumin Tallinnan reissusta. Matkaan lähdimme Andy Tauer-illan jälkeisenä päivänä kuten edellisessä postissani kerroin. Meille oli varattuna iso asunto, joka oli hyvä asia tuoksujen haistelemista ajatellen. Kovin pienessä asunnossa suihkauttelemisen rajat olisivat voineet tulla hyvin pian vastaan. Tosin voi hyvin olla, että jokin niist.