Tämä päivä on päivä muiden joukossa. En ole koskaan pitänyt syntymäpäivääni mitenkään erikoisena asiana - ei minua sen enempää kiinnosta juhlistaa päivää, jolloin vanhenen. On tietenkin kiva kuulla onnitteluja, mutta sen kummempi juhliminen saa jäädä. Vai onko nyt vain niin, että ikä ei merkitse minulle mitään - merkitseekö se enemmän sitten joskus myöhemmin? Vastahan sain autokortin. En ole tullut edes ajatelleeksi omaa ikään.

Todellisuudessa pääni sisällä olen varsin onnellinen, tyytyväinen ja kupliva ihminen, joka päivän päätteksi jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vaikka valitan aiheesta kuin aiheesta, hymyilen ja nauran joka päivä - valittaminen ja murehtiminen on vain pintaraapaisu tunneskaalastani; tapa purkaa erityisherkkyyttä. Haastattelun jälkeen harmittelin asiaa hetken, mutta lopulta muistutin it.

Ämä oli ollut merkillinen syksy. Eikä se ollut vielä ohikaan. Olin kokenut myrskyjä ja niissä hetkissä saattoi unohtaa itsensä helposti. Otta puhuakseni kirjoittaminenkaan ei sujunut hyvin. Tunsin olevani solmussa sen suhteen tai ehkä nyt oli pitkä kuiva kausi, aika, jolloin sanat olivat piilossa, jossakin, minne en päässyt. Elämä oli yllättävän ohut, kaunis lanka. Emme tiedostaneet sitä useinkaan, mutta joskus aika tuli vierel.