Mä tajusin tossa yks päivä juutuubista videoita kattellessani että mehän ei olla treenattu poispäinkäännöksiä ollenkaan. Menin reippaana kokeilemaan ja eihän se tajunnut tulla millään mun ja puun väliin vaan lähti toiselta puolelta kiertämään. Menin heti pyytämään meidän virtuaalipersonaltreineriltä apua. Veera neuvoi että palkkaa ensin suunnasta. No johan toimi! Pari palkkausta pelkästä suunnasta ja se tuli mun ja puun väliin ja vieläpä kiersi sen.

Nyt tulee ihanan kesäisiä kuvia perheemme koirista pitkästä aikaa! Kesä on ihanaa ja koneella tulee istuttua vähän. Kesä on mennyt lähinnä lomailun merkeissä, ei mitään stressiä mistään. Reenailut on satunnaisia, mut muuten on sitten touhuttukin kaikenlaista.

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Tippa kävi viikon lomalla herättämässä lievää kummeksuntaa Kouvolassa peräkammarin paimensukuisessa neidontuoksuillaan. Äitini oli myös helisemässä kun otti tehtäväkseen vahtia koiria joka valveillaolohetkensä silmä kovana ja ulkoilemallakin niiden kanssa aina erikseen joten arkiliikuntaa tuli hänellekin kiitettävästi! Tosi herkästi se edelleen .

PK-kisakausi ei mennyt niin kuin haaveilin. Pitäisi kai vähitellen oppia, ettei koiraurheilussa kannata paljonkaan suunnitella tulevaa tai ainakaan asettaa suuria tavoitteita. Työstettävää siis riittää tulevaksi talvikaudeksi. Olen onnistunut paineistamaan Caran jäljestyksen niin, ettei koira pysty toimimaan. Kun kerran kiskon treeneissä koiran pois jäljeltä, kun muka itse paremmin tiedän, missä jälki menee. Caran kohdalla sitä sitten paikkaillaan pitkään.