Kiitos ja nähdään Sinivuorilla! On aika kääntää uusi sivu elämässäni, mikä tarkoittaa vanhan taakse jättämistä. Se taas tarkoittaa lakikirjan sulkemista. Tämä blogi on ollut jo neljä ja puoli vuotta jotakin, mikä on pitänyt kasassa vaikeina aikoina ja jotakin mihin olen levittänyt idiotismin ilosanomaa. Kai täältä jokunen henkevä ajatuskin löytyy. Osa teksteistä on tuhoutunut koodihirviöiden alle, mutta ne jotka eivät niin ne virukoon täällä päiviensä päähän.

Vaan vielä ei ole lunta. Ja kaikki on taas harmaata. Kattelee sielt löytyy blogi missä on tekstii ja kuvii.

This street is black and dirty. This street is black and dirty. If something cannot go on forever, it will stop. Olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin elokuussa. Sen jälkeen olen usein miettinyt, että pitäisi kirjoittaa jotain. Olen aloittanut, mutta idea ei ole kantanut loppuun asti. Edellisen päivityksen jäädessä aina vain kauemmas on tuntunut, että petän itseni kirjoittajana koska en pysty pitämään aktiivisempaa päivitystahtia.

Pitkään aikaan ei olla kumpikaan muka mitään kokkailtu, ainakaan mitään niin erikoista että olisi tuntunut oikealta jakaa reseptiä muille. Nyt olen itse siirtynyt virallisesti elämään opiskelijaelämää muutettuani pois kotoa, ja sitä juhlistaakseni tein muffinsseja. Ja hyviä niistä tulikin, eikä taaskaan ollut liian vaikeeta eikä aikaa vievää. Just sopivan suklaisia, meitsi diggas, ja niin teki myös ystäväiseni joka niitä piipahti syömään! 100 g tummaa suklaata. Sulata puolet suklaista voin kanssa.

Pienen hetken elät siinä väärässä maailmassa, jossa olet jo rakentanut pilvilinnasi ja tiedät minne tiesi vie. Olet kulkenut pitkän polun, nähnyt paljon ja ajattelet; siellä jossain on paikka vain sinulle. Lumihuippuisten vuorten keskellä, meren ympäröimällä saarella, kirkkaan järven rannalla. Sitten eräänä päivänä heräät ja katsot maailmaa uusien lasien takaa. Ja tajuat jälleen kerran olevasi väärässä. Nyt katseeni lepää toisessa su.