Going to the woods is going home. Rune Fagerströmin arvosteltavana tuloksin AVO ERI1 SA PU3 VASERT. Kiitos Mariannelle kakaran hoidosta ja viennistä näyttelyyn sekä Emmiinalle esittämisestä! Viime viikolla käytiin ihmisten ilmoilla. Radalla oli kepit, joita en todellakaan ajatellut siellä.

Minä, hän, jakki ja kettu. Jos sä näet vain metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa. Älytöntä miten täydellisesti suunniteltu elämä voi muuttua yhtäkkiä. Onneksi muutokset ovat olleet ainoastaan positiivisia ja tuoneet mukanaan aivan uusia, huippuja juttuja. Elisa ja Ohmi koulutettiin ryhmäkelpoisiksi. Me käytiin hyppytekniikan jatkokurssi josta ei suuria ahaa-elämyksiä irronnut tälläkään kertaa. Koira hyppää oikein, hyvin ja kivasti.

Kesä on mennyt tosi nopeasti! Meidän kesään on kuulunut uimista, lepäämistä ja ulkoilua. Oittaassa on tosi kiva uimaranta, jossa on voinut uittaa koiria. Siellä on monta kohtaa, josta voi mennä uimaan, joten vaikka siellä on ollut muitakin koiria, ollaan saatu joka kerta uida ihan rauhassa.

Haukkujen kohteeksi ovat päätyneet monet todelliset ja kuvitellut kohteet, mutta kaikista pahimmat mörköilyt ovat saaneet osakseen nämä viattomat nallepyyhkeet. Alkulenkin ja pienen jutustelun jälkeen suuntasimme sisälle halliin, jossa ohjelmassa oli pentuagia Outin johdolla. Hiljan kanssa harjoittelimme putkea, siivekkeiden läp.

Meidän milokki, hassupossu, höpsötin, vekkulikekkuli. Meidän rakas Milo täyttää tänään 2 vuotta ja synttäreitä juhlittiin kakun ja jalkapallon merkeissä. Taitaa olla paras vahtia tuota hyväntuoksuista ettei se vaan katoa. Yhtään tonttua ei olla vielä nähty mutta naapuritalon roskia vievä mummo taitaa olla yhtä mielenkiintoinen. Mitäköhän siellä mahtaa olla? Ihan itse avasin paketin ja sieltä löytyi Petteri! .

Niin vain Joulu ja uusivuosi sujahtivat nopeasti ohi.