Tämä elämä ja sen ihmeellisyys on vienyt niin mennessään, että blogi on jäänyt ihan oman onnensa nojaan. Joulunaika meni sairastellessa, sitten tuli loppuraskauden sitkeä väsymys ja nyt meillä on yksi pieni ystävänpävänä syntynyt poika, joka vaatii oman aikansa isoveljen huomioimisen lisäksi. Ihanaa kevättä, toivottavasti vielä kohdataan! Totesin, että hämärä marraskuinen päivä on oikein siedettävä, kun sitä viettää sisällä kynttilänvalossa. Olen myös jo ehtinyt keksiä ainakin tuhat kivaa asiaa mitä teen.

Täällä taitaa olla tekeillä Hemma i Helsingforsin viimeinen postaus. Postaus, jonka tekemistä on pitkään lykätty ja hyvin hartaasti harkittu. Blogi on ollut minulle ihana harrastus melkeinpä kolme vuotta ja antanut mahdollisuuden uppotua lempipuuhiini, seurata muiden koteja, inspiroitua ja ennen kaikkea inspiroiduttaa teitä mahtavia lukijoita. Nyt elämässä on monta muuta asiaa, jotka ovat ainakin.

Äiti kohta kolmelle, vaimo yhdelle. Mä oon ihminen, jolla ei oikein koskaan oo ollut omaa tyyliä. Lähinnä mitä millonki, perusvaatetta ja perustukkaa. Oon haaveillut vuosia rokimmasta tyylistä, sekä vaatteiden että hiusten puolelta, mutta jotenkin toteutus vaan aina ontuu. Toisinsanoen alan jänistään, mitä hiuksiin tulee, ja nuukuus iskee kun itselle pitäis vaatekaappia uudistaa. Kun viimein pääsin raskauskropasta eroon, kaipasin muut.

Stay calm and carry on. Ne lähti aikalailla nukkumalla, kasvohoidolla ja uudella kotikuorinnalla. Hyvä tuote, suosittelen kaikille kuorintaa kaipaaville herkkähipiäisille ja mikä ettei muillekin. Ei kannata sitä naamaa millään rakeilla rouhia. Palataan astioille, sillä mun mummopöyrön makeover kaikkine mutkineen pitäisi olla valmis tällä viikolla ja jotain on tapahtunut kotonakin ja tapahtuu ehkä lisää kesän aikana. Tiistaina, heinäkuuta 15, 2014.