Sunnuntaina, joulukuuta 31, 2017. Olen monesti miettinyt, että minkälaiset tunnelmat olisivat, jos vuosi vaihtuisikin kesällä. Tuoko pimeys ja kylmyys vuoden muistamiseen oman kerroksensa? Kiitos kuluneesta vuodesta - toivottavasti uusi tuleva tuo jokaiselle paljon hyviä hetkiä, iloa, hoksaamista ja sellaisia asioita, joista aidosti itselle tulee hyvää mieli. Paljon onnea vuoteen 2018! Torstaina, joulukuuta 28, 2017. Loppuvuosi haastaa - niisk! En vielä ollut ehtinyt hankkimaa.

Skildring om upplevelser som en nordjobbare inom vården i Stockholm. Vad häftigt, vad skjönt, vad utmärkt! Jag hade min sista arbetsdag idag! I morgon ska jag fylla år, så det ska bli en speciell dag. Jag har bokat bord till Cinderellabåtarnas lunchkryssning. Vid ett fönster, försås. Och efter kryssningen ska jag titta in i Café Opera. Och efter det är det dags att slå mig lös i Gröna Lund. Och jag fick se fartyg i lugn innan turist.

Maaliskuu 13th, 2008 . Tasan vuosi sitten oli Se Päivä. Muistan, kuinka olin aivan varma, ettei vauva koskaan syntyisi. Ennen laskettua päivää olin jo ehtinyt tuskastella monta viikkoa, kuinka se ei koskaan tulisi ulos ja puuh ja äh ja kääk. Nyt jälkeenpäin on helppo olla viisas, mutta! No nythän kello onkin jo sitten 14. Niin, siis yliajalle menee. Mutta pian lisää, ISOSTA YKKÖSESTÄ.

Pienten poikien äiti etsii, pohtii ja löytää äityttään. Kun ei ole syntynyt äidiksi, joutuu opettelemaan duunin alkeista lähtien. Posted by kukannuppu in arkea. Ensimmäinen kuukausi työssäkäyvän äidin elämää takana. Ja tiedättekös, kaikki on sujunut. Pää pysyy paljon paremmin kirkkaana. Lähes lepään töissä, sillä siellä minua ei tarvita tuon tuostakin erotuomarina.

Nyt laitetaan piste tälle blogille. Palaamme kotikonnuille ja sen mukaiseen elämisen muottiin. Kansankynttilä palannee töihin ja kaupparatsu uusiin haasteisiin, ehkäpä vuorostaan kotiinkin. Mikäli mielit jatkaa sielläpuolen matkaa kanssamme.

Koko viikko on pitänyt tänne kirjoitella matkasta ja muutenkin, mutta jotenkin blogger on koko tämän ajan jumitellut. Tai siis joka kerta, kun olen yrittänyt kirjautua. Fiksuhan olisi tietysti kirjoitellut tänä aikana monta tekstiä hyvää lataushetkeä odottamaan, mutta itse olen keskittynyt lähinnä pasianssiin ja youtubeen. Toivottavasti saan jo huomenna kirjoitettua enemmän.

Kolmen kulttuurin suloista sekoitusta - ihan tavallista arkipäivän elämää. Pieni jalka vispaa ilmassa, asettuu hieman kiehnäten reiteni päälle, pienet sormet nypeltää ihoa ja silmät lupsuvat. Suu käy tasaisesti ja pieni painautuu tiukasti minua vasten. Uni voittaa lopulta, mutta en henno ihan vielä liikahtaa kauemmaksi, nostaa poikaa omaan sänkyynsä ja tehdä, mitä nyt tehtävä onkaan. Kylkiäiseni - ole vielä hetki vauva. Rakkaus -mitä se on? Torstai 31.