Lunes, 16 de marzo de 2009. Lo siento, de veras. Por que en verdad quisiera mantener el blog al dia. Quisiera llevar mi carrera academica al dia. Dejar de ser dependiente de ciertos vicios y malas costumbres. Quisiera empezar cada dia sin la molesta sensacion de que estoy en la casa de gran hermano. La vida no es asi tan facil. este nunca sera un blog al dia. Se los aviso con tiempo. Domingo, 1 de febrero de 2009.

Ensi viikonloppuna järjestetään pojan nimenantojuhlat. Täällä on täysi tohina päällä koristeluiden ja tarjoilujen parissa. Vuokrattiin pieni kotoisa tila juhlia varten. Vanha puutalo, jossa on narisevat lattiat ja muumimukit kahvikuppeina. Täydellistä siis juuri meille! Juhlien tarjoilutkin on nyt suurin piirtein suunniteltu. Siinä on aina oma hommansa kun on oltava myös gluteenitonta ja laktoositonta. Mun suunnittelulista vaan kasvaa kasvamistaan ja nyt pitäisi sitte.

Tiedättekö sen tunteen kun omia ajatuksia on vaikea pukea lauseiksi? Niitä pyörittelee mielessään ja yrittää keksiä juuri oikeita sanoja. Tietyt aiheet saavat normaalisti jopa liiankin tiuhaan avautuvan sanaisen arkun lukkiutumaan. Tämäkin postaus on pyörinyt luonnoksissa jo jonkin aikaa ja tuntunut toisinaan liian henkilökohtaiselta tai toisinaan ihan päin mäntyä kirjoitetulta. Joskus on kuitenkin tärkeää ottaa härkää sarvista kiinni ja kohdata omat demoninsa.

Nämä sivut on luotu Webnodella. Uudet ilmaiset kotisivut 5 minuutissa! .