Pitkään täältä pois ja sitten ei ajatuksissa kuitenkaan. Tämä kesä on ollut yksi elämäni kesistä,. Ei ehkä sen myönteisemmässä mielessä,. Mutta syvä matka itseen ja omaan parisuhteeseen. Hämärä, kuten tämän kesän sää,. Mieheni myös on elänyt ehkä yhtä elämänsä kesää ,. Elokuvatuotannon avustajana saanut tavata hukeita ihmisiä,. Toteuttaa sitä missä on loistava,. Ja saanut ympäripyöreistä työtunneistaan ansaitsemaansa.

Heippa ja Kissankulmassa tavataan! Tämä vähintäänkin heitteille jätetty blogini saa nyt viimeisen postauksensa tässä. Talvilomalla on päästy haaveilemaan jo kevään tulosta ja kun pikkuriikkini sai keväthaalarinsa tarkoittaa se virallisesti sitä että minu.

Suurin osa ajasta oltiin möksällä. Eli ensin kolme viikkoa,. Sit viikko kotona ja taas viikko. Nyt alkoi se viikonlopun reissaaminen. Saman tien varressa olevalla mökillä. Vajaa 10 l litraa saatiin. Viitenä päivänä nautittu auringossa oikein tosissaan.

Sirpaleita voit seurata, vaikka se onkin nyt tauolla. Mutta missä, missä? Lauantai 28. Ei hän jäänyt aamulla nukkumaan. Hän haaveili miten kalaa nostetaan. Hän kuunteli miten laine löi veneen laitoihin. Hän kuunteli luojan luotuja hartaana tuhdollaan.

Ruma sana sanotaan niinku se on. Kylläpä onkin taas aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Jotenkin nykyään ei tule edes tietokonetta avattua niin usein, kun perusjutut, sähköpostin tarkistuksen ym. Eihän minusta tietenkään ollut kieltäytymään vaan lupasin sukat tehdä. Hetken miettimisen jälkeen sitten tajusin mitä olin luvannut! No tuumasta toimeen ja kaavio tulostuskoneesta ulos. Valkoisia silmiä en edes yrittänyt silmukoida.

Pellavapussukat ovat kauniita koristeena, ja voihan noissa säilyttääkin mitä mieleen nyt tuleekin. Olen niin tykästynyt pellavaan, se on kaunista materiaalina ja värikin on ihana. Home-tekstinen pussukka lähti koristamaan siskon kotia. Tykkään kun toi teksti ei ole täysin tummasti vaan näin niinkuin näissä kuvissa. Ensimmäinen painanta meni pieleen, tuli liikaa väriä ja se levisi sabluunan alle.