Täällä kirjoittaa yksi hyvin onnellinen tytöntyllerö. Vuosi vaihtui, hyvää uutta vuotta kaikille! Samalla toiveet toteutui. Muutimme vihdoin poikaystävän kanssa yhteen ihanaan asuntoon. Ihmeellisen paljon oli ehtinyt tavaraa kertyä vanhaan paikkaan ja sitä sitten pakkailtiin jonkun aikaa ja moneen laatikkoon. Viikko ollaan nyt asuttu uudessa asunnossa ja tämä tuntuu jo kodilta. Ennen joulua olimme poikaystäväni kanssa Hel.

Se tervehtii meitä aurinkotanssilla, mielettömien valojen, hattarapilvien ja taivaansinen kera. Se tuoksuu, näkyy, kuuluu ja tuntuu. Auringonsäteitä ja ukkosmyrskyjä, luonnonkukkia ja metsäneläimiä, hymysuita ja paljaita varpaita, auringonnousuja- ja laskuja, ilonkiljahduksia lähellä ja kaukana, liplattelevia aaltoja ja luonnon laulua. Kaikkea ihanaa ja vielä enemmän. Sydämellisesti tervetuloa heinäkuu! No siinä me sitten köllöteltiin oma hetke.

Ensin mahassa kasvaa hra ja pari vuotta myöhemmin nti. Helmikuu on jo heittämällä päälle puolen välin ja loskaa riittää. Avoinsuu-taktiikallaan, sydän tähän todellakin. Mie koetan saada postattua aiemmiksi postauksiksi vielä miun kirjoituksia ainon o.

Ensimmäinen pikku asia, joka vaikuttaa mun mielialaan positiivisesti, on tämä sää. Valoisuus ja lämpö tekee ihmeitä kenen tahansa mielialalle! Vivian puolestaan luopui tutista ja alkoi sen myötä höpistä siitä ja kaikesta muusta oikein urakalla. Mikä teidät on saanut hyvälle tuulelle viime aikoina? Ajattelin päivittää pikakuulumiset kuvapaljouden kera. Sain pitkästä aikaa napsittua molemmista lapsista kivoj.

No, kun siellä pomppii vaikkapa tunninkin, niin se väsyttää raikkaan ilman kera siinä määrin, että taju on kankaalla ennen kuin pää osuu tyynyyn. Myös vanhempien päät, mikäli olivat mukana pomppimassa. Silloin tekee iltapuuron tekeminen ja kympin uutisiin asti sinnittely tiukkaa. Näin ainakin meillä ja olenkin harkinnut, että hyppely pihalla tulee osaksi iltarutiinejamme pysyvästi. Pähkäilin kahden eri mekon kanss.

Kuten varmaan ootte jotkut jo huomannut, olen elellyt tällästä hiljaiseloa täällä blogin puolella. Siihen löytyy ihan syykin, ja syy on että en enään innostu tästä bloggailusta niinkuin ennen, tästä on tullut ihan pakkopullaa ja ihan sairaan tylsää. Tykkään lukea blogeja, mutta en nää itseäni tällä hetkellä kirjoittelemassa. Näin ollen sitten irtisanouduin kaksplussan yhteisöstä, antaen mahdollisuuden jollekin toiselle nousevalle tähdelle. Mä oon nyt ihan .

MEIDÄN KOTONA; Kurkataanks olkkariin? Kotimme on kolmio, kerrostalon päätyasunto. Neliöitä muistaakseni löytyy lähemmäs 70. Lisäksi meillä on oma, joskin pieni, lasitettu parveke. Ihan sopivasti tilaa meidän pienelle perheellemme. Meillä ei muuten ole telvisiota ollut pariin kuukauteen ollenkaan. En ole välittänyt hankkia uutta, sillä kukaan ei meillä sitä edes ehdi katsoa.