Miettiessä kaavalehdistä huutelee houkuttelevasti mekot ja muut tyttöjen jutut? Kokeeksi kuljin kaupassa leluosastolle, mutta siellä ahdistuin. Tavarapaljous kotona on melkein mahdoton hallita, joten en tahdo omalta osaltani tuoda sitä toisten kotiin. Toisaalta uskon, että muut vieraat lahjovat sankaria lelulahjoilla, joten voinen olla tylsä täti ja viedä vaatetta. Olen hallitsemattomasti kerännyt kankaita omaan kotiini.

Kanssa ompeluryhmämme erään haasteen parissa. Haasteen materiaalit olivat tällä kertaa Selialta. Meitä yhdistää Annan kanssa aika monikin asia, mutta erityisesti olemme molemmat varsinaisia unikekoja, jotka eivät kuitenkaan koskaan saa nukkua tarpeeksi.

Tein sen samalla hyväksi havaitulla kaavalla, jolla tein myös postauksen Katse viime syksyyn. Muutin vain hieman etukappaletta kuten kuvasta näkyy. Tähän mekkoon tuli empireleikkaus ja vain yläosa menee ristiin. Pääntien reunaan ei tullut muotokaitaletta, vaan huolittelin sen vinosuikaleella. Etuhelman yläosaan tuli yllätäen laskoksia. Viime viikolla valjastin numeroa liian suuret ja pohjasta täysin sileät nilkkurini talvikäyttöön. Väljässä kengässä jalka pääsi luisuimaa.

Rakkaudesta käsitöihin, kauniisiin kankaihin, värikkäisiin lankoihin ja riemukkaisiin matonkuteisiin. Aina ei jaksa ottaa haastetta vastaan. Mutta blogini on aika niukkasanainen niin päätinpä avata vähän, ja vastailla kysymyksiin. 1 Kiitä sinua nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 2 vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

Päiväkirjaksi itselle, keskustelun aiheeksi samanhenkisten ystävien kanssa ja mahdollisesti iloksi ulkopuolisillekin. Lapset tuntuvat kasvaneen kovasti kesän aikana, joten pieniä vaatteita sai karsia vaatekaapeista oikein urakalla. Samalla sain tietysti luvan ommella lisää.

Kaupalla olen järjestellyt uusia trikoopaloja hyllyyn. Ja tehnyt siinä samalla löytöjä. Tämä kuosi iski heti silmiini ja ajattelin että sopisi Alinalle. Neiti on meidän perheen kampaajamestari ja tekee taitavia letityksiä. Kuosi oli mieleinen ja mallinkin paitaan neiti antoi vanhasta paidastaan. Aika kiva tuli ja on ollut mieluinen. Valokuvat ovat varsin huonossa valaistuksessa hätäisesti napsittuja,. Mutta kelpaavat kun ei ole ollut aikaa kuvailla valoisaan aikaan.

Etelä-Pohjanmaan naisen liivikangas, osa 2.

Että mikä vuodenaika ollaan, sopiiko pastellit, murretut sävyt vai mustavalkoinen omiin ihon, silmien ja hiusten sävyihin? Olin itse pitkän aikaa talvi, Sokoksen täti joskus niin sanoi ja peiliin katsoessa musta, valkoinen ja punainen sopivat tosiaan, iho oli kirkas ja vaikutelma raikas. Huomasin kyllä, että vaatekaappini rakkaat mustat tunikat saivat hiukseni näyttämään harmailta, joten talvi-minälle oli sanottava heippa. Pastellisävyt näyttävät täällä hyviltä ja yleensäki.