Tätä kelloa ei pelkällä vilkaisulla voi sivuttaa, sillä ainakin minun täytyi hetki syventyä miettimään hahmottaakseni kuinka paljon kello olikaan sillä hetkellä.

Syysleimut kukkivat tänä kesänä kauan. Tyhjä pieni paikka löytyi perennapenkistäni,joten sainpa heräteostokselleni sopivan rakosen kerrotulle Päivänkakkaralleni. Nämä ihastuttavat keltaiset akilleijat kukoistivat vain kolmisen vuotta puutarhassani, sitten vain katosivat. Auringon hellimiä päiviä kaikille vierailijoilleni! Jouluinen kranssi, klik auki.

Miten pienistä asioista voikaan olla onnellinen. Maistaakohan mun vanha suuni, ettei mustikat maistu. Ja tiätkö mitä, maija ei laiskootellu yölläkää,. Se päästi jäläkimehua, ja minähän aamulla tein vispipuurua. Olis kiva tietää teetkö Sinä vispipuurua.

Ja koska olen näin viimetingassa liikkeellä, käytän taas vanhaa kuvaa. Otettu Salzburgissa muutama vuosi sitten. Ei melkeen uskaltanut sitä leikata, kun tuijotti.

Muutin kutimieni ja askarteluni kanssa takaisin vanhaan kotiin. Toivottavasti hyppäätte kyytiin ja tulette kyläilemään. I moved back to my old home with my knits and crafts. Hopefully you jump along and visit there. For I wear a mask. I wear a thousand masks.