Wednesday, March 18, 2015. HP Lovecraft is hugely influential in the horror scene, and it was getting increasingly embarrassing for me to be so unfamiliar with his materials. I had tried reading his stories before, but my eyes rolled too hard at the unspeakable, unmentionable, unimaginable, uncanny, and nauseating horrors that lurked everywhere. And everything of course turned the narrator mad, MAD I TELL YOU! Apparently I need a reader who .

Kesken en silti saattanut jättää. Se pitää otteessaan ilman suuria tapahtumia tai jännitysnäytelmiä. Halusin lukea mitä tapahtuu Eskolle, Liisalle, Esalle, Marjaanalle ja Miialle. Jokainen on oman elämänsä sankari ja hetken hohtava valo. Toiset ovat heikompia ja sortuvat masennukseen tai alkoholiin. Silloin on tukevasta perheestä kiitollinen. He tukevat, vaikka eivät aina haluaisikaan.

Kesämökkinikin on vielä vaiheessa, tänään siihen saadaan toivottavasti ovi. Työhuone on niin kamalassa vaiheessa, ettei sinne juuri uskalla jalalla astua. Kouluhommat on pähkäilyvaiheessa, selviänkö täältäkäsin kaikista. Tuli niin kesä, himskatti, nyt sitten. Liian kuuma miettiä neuleita, villasukkia, mekkoja. Huomaan kyllä, että täällä kaivataan, mutta elän ensin tämän kesävaiheen pois huolesta. Tiistaina, elokuuta 18, 2015.

Ajatuksia kirjoista, lukuhaasteesta ja lukemisesta. Teimme viime viikolla pienen reissun Pärnuun. Yritin löytää mukaan virolaista luettavaa, mutta mikään ei ihan valtavasti innostanut, joten ajattelin yhdistää virolaiskirjallisuuteen tutustumisen lukuhaasteeseen. Niinpä lukuhaasteen kohtaan 36, runokirja, luin Jaan Kaplinskin kokoelman Olen kevät Tartossa.

Jonka näin kirjasta tehdystä elokuvasta ja sain teoksesta positiivisen käsityksen. Kaikki alkaa siitä, kun pitkään Quentinille niin etäisenä pysynyt Margo ilmestyy keskellä yötä pojan ikkunaan ja pyytää tätä mukaansa koko yön kestävälle kostoretkelle, jossa mu.

Viime vuosi oli luettujen kirjojen määrän suhteen tavanomaista pienempi, sillä luin yhteensä 46 teosta. Näistä kuusi on runokirjoja, joista nuorille suunnatusta Runo vieköön! Kirjasta en kirjoittanut blogiin ja ystäväni Pekka Kytömäen uusimmasta Valo pilkkoo pimeää. Ja Ne runot, j.