Terveppä terve kaikki vanhan hääblogini lukijat! Häistä alkaa olemaan jo melkoisen pitkä aika, itsestäkin siltä jo tuntuu. Minulla onkin iloisia uutisia kaikille jotka nyt vielä blogini parissa kuluttavat aikaansa! Iloinen uutinen on se, että meitä on kohta kahden sijaan kolme! 3 Pikkuisen vauvamme laskettu aika on 26. 2011 eli vähän yli vuosi meidän häistä! Aiheina on vauvan odotuksen lisäksi myös kotiin ja muihin aiheisiin liittyvät jutut! Kaiki.

Psst Lily and Lilou, tervetuloa! Lily aukesi tänään -vähän salaa, silleesti pehmeästi ja pikkuhiljaa, näin ennen ensi kuun massiivista avajaiskuohuntaa, meidän Lilyn kirjoittajien lähipiirille.

Ajatuksia, mietteitä, päähänpistoja, suunnitelmia, tuumailua ja aivoituksia. This is my head exploding. From the weight of the thoughts inside. These are my thoughts escaping. A ton they can hardly ever come out right. A walk in the park. Toisin sanoen, So Pretty I Could Cry. En voi lakata hehkuttamasta Leona Lewisia ja Echo.

Tultiin äsken Lappeenrantaan ja huomena olis tarkotus palata kouluun yyh. Mä oon melko varma, että noi kinokset on maisemissa vielä heinakuussaki! Kun kerran on loma vietetty käytännössä kokonaan vanhemmillani.

Päivät lyhenevät kuin varkain ja näin syksyllä alkaa taas ajattella valaistusta. Iltaisin sytyttelen kynttilöitä Iittalan iki-ihaniin Kivi-tuikkuihin. Saa nähdä koska saadaan aikaiseksi. Hyvä seura, snapsit, sekä juomalaulut ovat tehneet tehtävänsä! .

Where are those happy days, they seem so hard to find? Mun jokaista lihasta särkee, en pysty kunnolla edes kävelemään. Mua väsyttää jokaikinen päivä ja illalla en saa nukuttua. Maailmaa pyörii yhtä karusellia enkä mä pysy mukana. Ihmiset vilkuttaa mulle sen kyydistä enkä mä ehdi huutaa niiden perään. Kuinka mä voin elää päivä kerrallaan, kun muut ovat jossain toisessa päivässä? Enkä tiedä jatkaisinko tätä blogia. You seemed so far away though you were standing near.