Täällä taas, ainakin toistaiseksi. Tuli tänään niin hirveä kaipuu tänne toiseen maailmaa, että pakkohan se on kirjoittaa tänne. Olen siis vielä elossa! Hävettää tosin, kun olen jättänyt tämän blogin niin huomiotta. Vaikka kuinka viisaammat yrittää opettaa, että tuo on liian vähä, en usko.

Let me be the skinny one. Losing my mind on a tiny error. Ei olisi pitänyt mennä kahdeksi päiväksi porukoille. Siellä on kamalan vaikea olla syömättä. Äiti tekee aina lohta, kun menen sinne. Hän tietää, että olen ihan hulluna loheen. Nykyään minun on paljon helpompaa vastustaa esim. suklaata, kun paistettua lohta. Joka tapauksessa söin kalaa ensin keskiviikkona illalla ja sitten vielä eilen lisää riisikakkujen päällä.

On paha olla enkä jaksa tehdä oikein mitään. Tänään olen ollut poissa sängystä peräti kolme tuntia. Olen maksanut yhden laskun ja keittänyt pastaa välipalaksi. Miehen kesälomaan asti pitää vaan jaksaa. Mutta mitä jaksamista siinä edes on, että makaa sängyssä ja välillä katsoo Youtubea? Ihan sama. Suurten velvollisuuksien poistuminen kesän ajaksi ei ole parantanut oloani. Sinänsä kiva tekeminen ei ole.

Niinhän siinä sitten kävi, että reissussa tuli pistettyä suuhun kaikenmoista moskaa, mikä ei todellakaan ole missään tapauksessa hyväksi minulle. Söin koko ajan ravintolassa ja aina ei ollut mahdollisuutta valita mitään vähähiilarista. Usein otin kyllä salaattia, mikä on hyvä, mutta ei nää mun kilot minnekään lähde tollasella menolla.

Aikaisemmin luulin, että kelpaan miehelle, vaikken itselleni. Ei ole oikeastaan inspiraatiota kirjoittaa tänne, pidempi tauko tulossa. Paino kuitenkin tippuu, syömättömyydellä ja oksentelulla. Mies on taas pelannut päivän tietokoneella, nyt on mennyt neljä tuntia kun on viimeksi huomioinut minua jotenkin, tai .