Keskiviikkona vihdoin ja viimein metsään! Veeran ja typyjen kera jälkihommia. Kanssa olin pohdiskellut, vaikka ei jälkeä edes ole paljoa vielä tehty, että kerta namit ei jäljellä kiinnosta ja jälkeen tuntuu kuitenkin reagoivan luonnollisesti ja helposti, että testataan nyt sitten kylmiltään, että reagoiko miten keppeihin ja hiffaako jäljen miten. Tallasin lyhyen jäljen ilman nameja ja kepeillä.

Im not perfect, but parts of me are amazing. These parents are highly regarded in my opinion. I both respect and admire them.

No pitihän sitä päästä koeajamaan uutta luokkaa ihan kokeenomaiseen treeniin. Uusi paikka, uudet ihmiset ja koirat. Mutta ei mitään mitä emme voisi ylittää. Ja se ilme 3 Loppu menikin oikein nätisti. Niin varmaa Taraa koko suoritus, ihana pieni eläin! Kirjastontädille sopii hyvin tällainen tarkka työskentely.