Kirjoittajan suurin lukuongelma on laaja kirjamaku, jonka ansiosta ei koskaan ehdi lukea kaikkea mitä haluaisi. Kirjapinot koostuvat pääosin spekulatiivisen fiktion eri lajeista, klassikoista ja chick litistä. Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin. Blogissa ei pitäisi koskaan valitella poissaoloa ja selitellä että kyllä se tästä. Kyllä se tästä! Perustuvaa k.

Jotain pitää tehdä, kun kevät hidastelee eikä kissa pääse laiduntamaan. Kylvimme siis kukkaruukun pohjalle kesänkorvikeruohikon. Alkaa olla jo ihan autenttinen kesätunnelma siis.

Kodin, keittiön ja puutarhan päiväkirja sekä vähän yleistäkin sisustusasiaa. Vietimme mieheni ja sukulaisperheen kanssa juuri ihastuttavan, kiinnostavan ja rentouttavan lomaviikon Skotlannissa Skyen saarella. Viikko oli niin onnistunut, että päätin pitkästä aikaa päivittää tätä blogiakin. Kuvat latautuivat koneelle satunnaisjärjestyksessä, annan niiden olla niin.

Ei se ole selitys blogin loppumiselle, mutta kun sitä pitää välillä elääkin. Alan valmistautua taas vaihteeksi muuttoon, onkohan tämä nyt sitten 13. osoite elämäni aikana, missä olen majaillut. Jännittävää tällä kertaa on se, että en itse asiassa tiedä vielä missä se uusi koti on. Se selviää ensi kevään aikana. Korut ovat aina miten sattuu kiinalipaston päällä. Norjalaisen, Ruotsissa asuvan Rebekka Karijordin.

Nyt en kerta kaikkiaan ehdi lukea mitään muuta kuin pääsykoekirjoja, eikä aikaa varsinkaan liikene kirja-arvosteluille. Toivon, että kesäkuun alussa minulla olisi taas mahdollisuus uppoutua paremmin kaunokirjallisuuden maailmaan, kun olen päässyt eroon Kuneliuksen Viestinnän vallassa -opuksesta sekä Seppäsen Katseen voimasta sekä tiedotusopin pääsykokeista. Mutta en kyllä uskalla luvata mitään, voi olla että kesällä puolest.

Ohimenevä, kuin uusi maisema, joka. Tuntuu ennalta tutulta, kuin varmuus siitä. Myöhemmin liittyy seuraan ja kulkee. Toisella puolella tietä sama juttu. Koettaa väistellä mutta heinikko tihenee. Sitten - tulevat päivät liittyvät seuraan ja tulevat osaksi minua. Aiemmin toisia varten, vain vanhemmille kuuluvaa. Kuljen jo tottuneena -kintereet mukanani.

Kirjoista, runoista, lauluista, sanoista. Post-it -tunnustuksen, vaikka blogini on ollut ihan kuollut jo puolisen vuotta. Kiitos kovasti, ihanaa että joku tämän blogin vielä muistaa! Saa nähdä saanko tänne vielä joskus kirjoitettua, hetkeen ei ole tuntunut olevan aikaa oikein lukea saati sitten kirjoittaa lukemastaan. Mutta hengissä olen ja kaikki on hyvin. Toivottavasti kaikille teille lukijoillenikin kuuluu hyvää! Sunnuntai 18.

Muutama sana lukemistani kirjoista ja niiden herättämistä ajatuksista. Tykästyin Cecilia Samartinin tapaan kirjoittaa ja kertoa tarinaa lukiessani Kaunista sydäntä ja niin päädyin tarttumaan myös tähän hänen toiseen teokseensa. Tämäkin tarina oli hyvin koskettava ja erittäin miellyttävää luettavaa.