Tottahan tämä jossain vaiheessa loppuu, aina se jano yltyy ja jos ei yltyisikään niin tylsyys käy sietämättömäksi ja korkki narahtaa auki. En murehdi sitä, ei tässä hampaat irvessä selvistellä vaan enemmänkin vahingossa, kestäköön niin kauan kuin on kestääkseen. Krapulaton olo tuntuu tavallaan ihan kivalta vaikkei tämä nyt mitään niin ihmeellisen suuria kiksejä anna ettenkö tätä humalan hurmaan helpostikin vaihtaisi. Mutta en vielä, ja se on merkittävää. En ole varma mistä mielenhäiriöstä on kyse.

Elva experter, varav två tidigare finansministrar, föreslår en ny århundradets skattereform i en debattartikel. Skillnaden mellan skatten på arbete och kapital måste utjämnas, en mer enhetlig moms måste införas och skatterna måste sänkas för investeringar i nyföretagande. Liberala Företagare kan bara hålla med. Båstadstennisen och DI bjuder in till debatt.

En cette nuit lugubre, Amour au sarcophage. Seul, attristé, front baissé, bras croisés. Sous la lune fumeuse, en lambeaux et châtiée. Mon âme en manque de toi, à jeun de son courage. Cris aiguë de rancœur, clos non exprimé.

Onko kiva kun muil on hauskaa, mitä sä vaiheilet? Mikäs se tässä, humputellessa pitkin elämätä. Olen mökkeillyt viikonloppuja, en ole vielä jaksanut pestä savuntuoksuista tukkaani ja taitella telttaa pukettiinsa. Päällisin puolin tuntuu kaikki olevan hyvin, mutta het jos alan ajatella, niin vaivun synkkyyden mustiin luolamaisiin pimeisiin syövereihin. En osaa olla vapaasti, aina joku jumi päällänsä. Olen fyysisestikin ihan jäykkä pötkelö. Pitäisi osata rentoutua ja antaa vain mennä.

Sieluni oletko ollut, mieleni minne menet, elämäni missä olet. No nyt on taas se tilanne, että päässä on niin suunnattomasti ajatuksia etten oikein osaa muotoilla tänne kunnollista tekstiä. Tänään on ollut surun täyteinen päivä. Olen purrut kyyneleitä palasiksi sellaisella voimalla, että kohta takaisin rakennetut hampaanikin rikkoutuvat. Eikö minun pitäisi olla potilas? Olen katsonut tänä.