Hallin varauksen vuoksi suunnitellut agilitytreenit vaihtuivat lyhyeen parkkipaikkatokoiluun ja kirmailuun Einon ja Elviksen kanssa Littoistenjärven jäällä. Keli oli harmittavan harmaa, joten kuvat ovat sen mukaisia, mutta se ei poikien menohaluja vähentänyt. Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus.

AB Selman ja auskel Watin kuulumisia ja treenipäiväkirjaa. Irtoaminen oli taas kohdillaan ja meillä oli niin kivaa! Aksaleiri meni kivasti, ei tullut irtoamisjumeja ja takakiertoa tehtiin ihan alkeistreeninä, joten valoa tunnelin päässä on näkyvissä.

No niin, täällä jälleen. Makoilun ja syömisen jälkeen yritämmä taas totuttautua reenien makuun. Toisena tehtiin haamu myötätuuleen ja siitä yliheitto linjan toiselle puolelle. Mun pitää ehkä tavallaan suunnitella taas treenejä paremmin. Meillä on muuten huomenna kisat. En oikein tiedä miksi sen ilmoitin, ehkä tuli äkillinen tarve päästä kisoihin. Tää nyt ei mee minkään suunnitelman mukaan, muttapakun pitkästä aikaa tuntui kivalta ajatukselta kisata.

Uskomatonta kyllä, miten nopeasti vuosi on mennyt. Lokakuun lopussa tosiaan matkasimme Suomeen. Kävimme ensin kotona Pohjois-Pohjanmaalla ja sieltä suuntasimme sitten 25. Saarijärven Tehovastus-hallille tapaamaan Priman sisaruksia.

Joka taas edustaa aika tavalla samankokoista, -luonteista ja -näköistäkin koiraa kuin Varjo. Mutta sanopa se hurjana jylläävälle pentukuumeelle. Varsinkin nyt kun Varjo näyttää aikuisen puolensa ja rauhoittuu päivä päivältä. Muistan tosin hänen joskus sanoneen ettei tahtoisi koiria ollenkaan, vaan kukas siellä olikaan ensimmäisena höpöttämässä Varjolle, kun pentuja käytiin ensi kerran katsomass.