Kaksin aina kauniimpi - tai sitten ei. Eilen käytiin Munkkiniemen mätsäreissä Aruyn kanssa ihan kahdestaan. 65279;Koska kesään pitää mahtua edes vähän koiratapahtumien tuntua, varattiin Aruylle paikka näyttelykehään hein.

Siihen päättyi paljon hyvää, paljon kaunista. Mä olen niin loppu, henkisesti ja fyysisesti. Tultiin maanantaina kotiin näyttelyreissulta Liettuasta, Druskininkai 3pv KV näyttely jossa oli mahdollisuus valioitua jos joka päivä voitti luokkansa. Liettuassa oli ihanan lämmin, saatiin nauttia sunnuntaita lukuunottamatta melkein 40 asteesta, koiria kävi sääliksi mutta ite otin kaiken ilon irti. Kotiin paluu ei sujunutkaan niin hyvin, ensin nukuttiin po.

Pieni BLOGITAUKO - tavallaan! Ajatus lähti oikeastaan meidän yhteisestä instagram-tilistä. En aluksi kuvitellut, että se voisi toimia - me kaksi yhdessä -, mutta olin väärässä. Se toimii, ainakin nyt. Alkuunsa tätä blogia oli helppo kirjoittaa, koska päähenkilöitä oli kaksi, ja vieläpä kovin erilaisia - oli Hugo-siili, ja oli Rymy, the whippet. Puolisen vuotta oli vielä hoitokoiram, Coco, joukon jatkeena, joten asiaa ja juttua riitti.

Noh, Namu ei erityisemmin pitänyt tuomarista mutta ei tuomari kyllä sen enempää häntä halunnutkaan tutkia. Päivän todellinen underdog oli Taika. Namulla on hirmu jänskä syksy tiedossa, sillä ilmoitin meidät koirataidon.