Laukkussani kulkee jos jonkinlaista tarpeellista ja tarpeetontakin tavaraa. Aikani tuskaisesti kaiveltuani sain lasit käsiini ilman toista aisaa. Pidän tästä mallista, kaiken lisäksi helpot neuloa, onnistuu vaikka elokuvaa katsoessa kun ei tarvii koko ajan laskea mielessään. Kirjava on siis se van.

Koti, kissat, kirjat, oma piha ja luonto. Jokaisen usko muodostuu hänen perusluonteensa mukaisesti. Eilen puuhailin kotona vähän sitä ja vähän tätä, toisin sanoen en saanut juuri mitään aikaiseksi. Sain kasan ihania vanhoja Arabian laattoja ja nyt pähkäilen mihin niitä käyttäisin. Käppäilin pihalla Nemon kanssa ja huomasin että äitienpäivägerbera kukkii terassilla uudelleen! Betoniaskarteluja .

Luonto on tarjonnut itselleni helmihetkistä parhaimpia, tavalla jos toisellakin. Luontoa ja merta rakastavana lähdin mm. katsomaan Sampo Mäkelän akvarelleja Stadilaisen Kotka-näyttelyyn ja sain myös tavata henkilökohtaisesti tämän valloittavan taiteilijan. Mikä parasta, sain myös kotini seinälle pienen palan hänen herkkää ja koskettavaa taidettaan. Ilman tätä blogiani en olisi ikinä tavannut tätä sydämellistä, aurinkoista ja iloa pursuavaa ihmist.

Esittelyssä lenkkeilymaastot, osa 1. Oletko koskaan miettinyt, millaisissa maisemissa me lenkkeillään? Meidän normaali lyhyt lenkki.

Olen saanut tässä lähiaikoina niin monta haastetta, että olen jo alkanut epäilemään, onko tämä joku suunniteltu juttu. Viimeiseen neljään postaukseen on jokaiseen tullut ainakin yksi haaste, niin kyllä se vähän jo ihmetyttää. Tarkalleen ottaen olen saanut viisi. Ia ja yhden The Gorgeous Blogger.

2014 kuoriutui tähän maailmaan ihana pieni gekko, joka ei siinä vaiheessa vielä tiennyt minne elämä hänet kuljettaa. 2014 pikkuinen muutti meille ja pitkällisen pohdinnan jälkeen sai nimekseen Lilian. Siitä lähdin kasvamaan ja kehittymään. Kummitusgekoltakin näytän välillä juuri ennen nahanluontia. Pitkään hännässäni oli vain ihan haaleita kuvioita oranssin ja valkoisen lisäksi.

Sitten selvisikin syy siihen sillä Poju ihan muina miehinä käppäili olkkariin. Järkytyksestä päästyäni menin heti katsomaan miten se oli päässyt karkaamaan, mutten keksinyt miten. Häkki oli ihan paikallaan niinkuin aikaisemminkin. Poju stressasi vähän enemmän ja se ei oikeastaan suostunut lii.

Nakkien värit rupee näkymään jo ja joo sori laittelen melkein joka päivä tänne kuvia poikasista eli saastutan blogin vauva kuvilla. Yks nakeista on muihin verrattuna pienempi ja pitää vähän seurailla miten rupee kasvamaan. Ainakin sillä on aina maitoo mahassa ja ei oo kuivan oloinen. Tänään kun katoin nakit läpi niin pesässä näyttäisi olevan 3 naarasta ja 3 urosta.

Katso pientä ja vähäpätöistäkin ja saatat löytää suuren kauneuden. Luonto on suurin taiteilijoista! Maanantai 17. Tuli se loman viimeinen päivä sitten kuitenkin. Tänä aamuna oli suru puserossa, kun olkani yli loin viimeisen katseen auringossa kylpevään mummolaan. Ajatukset ovat siellä tälläkin hetkellä. Kuinka ilta-aurinko nyt osuu siihen ja siihen, ja kuinka pihatikka sielä nakuttelee tälläkin hetkellä. Kaikki on kohdallaan, mutta minä olen täällä. Akut on ladattu ja relattu.