Hui, siitä on kolme kuukautta kun viimeksi kävin bloggerin puolella! Olin koko kesän töissä toisella paikkakunnalla ja Turun illat ja viikonloput meni ihan muissa hommissa kuin blogin kanssa. Retuperällä siis tämä projekti, myönnän. Niin retuperällä, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa muita kissablogeja, kirjablogeista puhumattakaan. Arvaako kukaan mitä tässä tapahtuu? Ymmärrettävää, en itsekään menisi. Mutta hankalaa, jos on koko päivän töissä. Pullilla on yhteensä 3 veskilaaria, ja jo.

Sunnuntaina oli näyttelyn lisäksi luvassa pentujen luovutusta. Minulle kävi aamulla hieman nolo moka ja olin unohtanut laittaa herätyskellon soimaan? Onneksi heräsin kuitenkin kasilta ja lähdin hirveää vauhtia kohti Tamperetta. Myöhästyin joka tapauksessa vähän arvostelun aloituksesta, mutta ehdin juuri katsomaan punaisten värin parhaan.

com sivuille! Kissanpäiviä ja Koiranunta on alunperin vuosina 2006-2007 netissä ilmestyneiden lemmikkilehtien nimi. com on erityisesti liikkuvaa elämää ja hyvinvontiin liittyviä ajatuksia, tutkimusmatka kaiken aikaa kehittyvään kuntoon sekä kokoelma asioita matkan varrelta. Ensin oli vain yksi kissa ja kaksi koiraa eli Jimi, Milla ja Sara sekä muutama kuva vuodatuksessa.

Blogini eli oman kaarensa ja tuli sen päätökseen. Terve tuloa tutustumaan uuteen blogiini jossa edelleen mukana keikkuvat nuo meidän rakkaat karvajalta, lisäyksenä yksi karvaton keikkuja. Siinä se on - oli. Ensinnä ei tarrauduta siihen miten mamman vaahtokarkit hupenivat minun kaapistani pikkuhiljaa siten, että ne ei ikinä päätyneet mammalle jolle ne hankin.

Viivi- ja Säde-kisujen kuulumisia tekstien ja kuvien muodossa. Okei, näin niitä koiria seuraavaksi käsitellään. Sohvan ja isukin välissä on maailman paras paikka. Lulu, Lea ja Lotta.

Blogi seuraa abessinialaiskissan hankintaa ja sen uuden elämän ensiaskelia. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Ai niin, ja Kossilla meni hyvin, mutta se olikin Sneumin tuomaroitavana ja sen tuomarin maagisesta kissakuiskauskyvystä voisin kirjoittaa toisen samanmittaisen sepustuksen, aivan mahtavaa! Jos olette joskus samassa näyttelyssä niin katsokaa Sneumin työskentelyä! Torstai 10. Noniin, nyt toteutettiin poikien kanssa ensimmäinen naksuttelusessio pi.

Lisäksi saimme anopin edesmenneen kissan pienen raapimispuun. Tarhan sisustamisessa piti ottaa huomioon, että siinä on vain verkkokatto. Joten kaiken pitää olla säänkestävää.

Iso kisu mä jo ooon. Jos Luna puuhaa jotakin kiellettyä katsoo Robyn vain päivitellen pikkuneitiä ja ajaa sen pois touhuistaan. Robynin energia kuluu siis nykyisin ihan muuhun, mikä tietysti omistajaa ilahduttaa.